(Eduskuntavaalit järjestetään seuraavan kerran Suomessa sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.-14.4.2015 ja ulkomailla 8.-11.4.2015. Eduskuntavaaleissa 2015 valitaan 200 kansanedustajaa ja siinä saavat äänestää kaikki äänioikeutetut, eli viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Sykkeessä-kaupunkilehti haastattelee Varkaudessa ja Leppävirralla asuvat eduskuntavaaliehdokkaat niin, että jokaisessa ilmestyvässä lehdessä on yksi ehdokas haastateltuna. Tämä haastattelu ilmestyi alunperin Sykkeessä-lehdessä 1/2015.)
Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, toisten ihmisten kunnioittaminen, uskallus olla suora ja rehellinen sekä muistaa katsoa itseään peiliin aamuin ja illoin. Muun muassa nämä asiat kumpuavat esille keskustelussa eduskuntavaaliehdokas Mia Hahtalan (42 v.) kanssa.
Päivisin leppävirtalainen Hahtala opettaa tulevia lähihoitajia hoitotyön ja mielenterveystyön lehtorina Savon ammatti- ja aikuisopiston Varkauden toimipisteessä. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden maisteri ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Perheeseen kuuluvat aviomies ja neljä poikaa.
Politiikan saralla hän vaikuttaa demarina kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä sekä SDP:n puoluevaltuustossa.
– Kiinnostus politiikkaan on ollut minulla jo pienestä pitäen, alkanut jo Nuorten Kotkien toiminnasta. Palo poliittiseen elämään on ollut aina, sanoo Mia, joka pienestä pitäen sai seurata isänsä työskentelyä politiikan parissa.
Omia valintojaan hän kertoo tehneensä tietyin perustein. Ensimmäisiä kannanottoja oli kouluaikaan halu päästää Päiviönsaaren yläasteelta lukioon Kuoppakankaalle.
– Kaupungissa oli ehkä vielä tuolloin kahtiajako, jota aikuisen silmin nyt katsoo eri tavalla. Silloin oli tunne, että Päiviönsaari on ”parempien ihmisten” lukio. Ja nykypäivää enemmän oli tuolloin merkitystä, missä urheiluseurassa lapset kävivät.
Yhteiskunnan tehtävä
Poliittisen kodin hän kertoo löytäneensä Suomen Sosialidemokraattisesta puolueesta. Valintaa edelsi kuitenkin kaikkien puolueiden puolueohjelmien lukeminen. Eduskuntavaaliehdokkaana hän on kolmatta kertaa.
– Aina poliittisessa toiminnassa ja vaaleihin liittyen on muistettava, että kukaan ei voi tehdä hommia itsekseen. Töitä on tekemässä monta ihmistä ihan oikeasti vapaaehtoisesti, omalla halullaan ja täydestä sydämestään. Tukiryhmässäni on mukana ihmisiä myös täysin poliittisen elämän ulkopuolelta – kyseessä on yhteinen projekti.
Oman elämän- ja työkokemuksensa kautta Mia Hahtalalla on kristallinkirkas ajatus, että heikommista ihmisistä on pidettävä huolta.
– Pitää olla sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa pidetään huolta myös heistä, joilla itsellään ei ole siihen mahdollisuuksia ja jotka eivät itse pysty pitämään meteliä tai omista asioistaan huolta. Ja että olisi kotiin vietäviä palveluja tai ”matalan kynnyksen paikkoja”, joihin ihmisten olisi helppo mennä.
– Onneksi maailma on muuttunut niin, että esimerkiksi masennuksesta puhutaan ääneen ja tuomitseminen on vähäisempää. Silti ihmisillä on paljon leimautumisenpelkoa. Pitäisi olla paikkoja, joihin voisi mennä ilman mitään diagnoosia tai lähetettä, sanoo Hahtala, jonka mukaan myös koulumaailmassa vallitsevaan pahoinvointiin pitäisi pystyä tarttumaan paljon aikaisemmin ja pystyä olemaan tukena ja turvana.
Mahdollisuuksien tasa-arvo
Myös perheenäitinä Mia Hahtala pohdiskelee nykypäivän asioita – esimerkiksi paljon meteliä nostanutta kodinhoidonkuviota.
– Toivon, että maailma jotenkin muuttuisi niin, että toisaalta arvostettaisiin enemmän isien kotona olemista. Hyvin usein mies lähtee töihin, koska on parempi palkka. Ja tämä tarkoittaa naisen työuralla, että hän häviää eläkkeissä ja työurassa, joutuu tekemään pätkätöitä. Naiset helposti putoavat työelämän kelkasta. Kotihoidontuella vähän pystytään säätelemään, mutta enempi on kai kiinni asenteista.
Hoitoalalla työskennelleenä hän haluaa alalle arvostusta, myös palkkauksen osalta.
– Lähihoitajat ja sairaanhoitajat ovat kohtuuttomassa palkkakuopassa verrattuna miesvaltaisiin aloihin – kun verrataan koulutuksen pituutta ja työn vaativuutta. Enkä haluaisi sellaista mallia, että ihmisten pitää tehdä useaa työtä pärjätäkseen. Perustoimeentulon lisäksi elämässä pitää olla myös sitä, että olisi mahdollisuus mennä vaikka teatteriin ja lapsilla mahdollisuus harrastaa. Etteivät lapset eriarvostuisi sen mukaan, onko vanhemmilla rahaa kustantaa harrastus – mahdollisuuksien tasa-arvo tulisi olla kaikessa.
Maailmasta on tullut yksilökeskeinen, jossa korostetaan pärjäämistä.
– Kun puhutaan sivistyneistä ihmisistä, moni ajattelee lukeneita ihmisiä ja oppiarvoja. Koulutuksella ja ammatilla ei ole mitään tekemistä sydämensivistyksen kanssa. Vaan että olisi sydän paikallaan ja pystyisi arvostamaan toisia ihmisiä ihmisinä, eikä lähtisi luokitteluun ja lokerointiin. Siivooja ei ole huonompi ihminen kuin lääkäri – koulutus ei ole ihmisarvon mitta.
Yhteistyön rooli
Mia Hahtala tähdentää yhteistyön merkitystä maakuntien tasolla kuten myös Varkauden seudulla. Olisi löydettävä yhteiset asiat, joilla seutukuntaa kehitettäisiin.
– Kun yhteistä tahtoa löytyy, voisi tehdä myös yhteisiä asioita isommalla volyymilla. Taloudellisesti ja toiminnan kannalta se on parempi. On monta asiaa, joita voisi tehdä yhteistyön kautta, esimerkiksi elinkeinotoimessa.
Varkauden seudun asiat hän näkee haasteellisena kuviona ja ei usko yhdenkään kuntaliitoksen syntyyn. Mutta kuntien tulisi yhdessä miettiä, mitä konkreettista voisi tehdä yhdessä, jotta kaikki hyötyisivät.
– On annettava edellytyksiä työpaikkoja luoville yrityksille. Se onnistuu kehittämällä yhteistyössä alueen koulutusta, infraa, elinkeinopolitiikkaa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, Mia Hahtala toteaa.
Teksti ja kuva: Vesa Moilanen