Perjantaiblogi: Asukastoiminta kutsuu – oletko valmis?

Kuva: Vesa Moilanen.
Kuva: Vesa Moilanen.

Varkauteen on jo aikaisemmin tullut valtakunnallistakin tunnustusta ansiokkaasta kylä- ja asukastoiminnasta. Harjurannan kylätoiminnan voimahahmo Esko Ropponen on saanut arvostetun ”vuoden kylähullun” tittelin.

Kommila nimettiin jo useita vuosia sitten valtakunnallisilla koriseutupäivillä vuoden kaupunginosaksi, paljolti aktiivisen asukastoiminnan ansiosta. Kommila pystyi silloin jättämään taakseen muun muassa Tampereen monista yhteyksistä valtakunnallisestikin tunnetun Pispalan.

Käytyäni koulua Amurin koululla, kävelymatkan päässä Pispalasta, pidin hämmästyttävänä sitä, että Kommila ohitti Pispalan. Äskettäin pidetyillä valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Pispala valittiin vuorostaan vuoden kaupunginosaksi. Valinnan suorittavat alan asiantuntijat. Sitä ei tehdä ”musta tuntuu”-pohjalta.

On valitettavaa, että Varkaudessa joillakin alueilla asukastoiminta näyttää hiipuneen viime aikoina. Toivottavasti valtakunnallisestikin arvokas Mantun talo luovutetaan kangaslampilaisten käyttöön. Silloin asukastoiminta ja muunlainenkin harrastustoiminta saattaa virkistyä. Mantun talo on ilmeisesti koko Suomessa ainoa jäljellä oleva maaseudun suojeluskuntien aikoinaan rakennuttama kivirakenteinen talo.

Uusia asukkaita ei halutakaan?

Jos Kangaslammin kirkonkylän koulu lopetetaan nopeutetussa aikataulussa, se ei ainakaan lisää Kangaslammin vetovoimaa asuinalueena. Harjuranta olisi ollut Varkaudessa yksi niistä alueista, joille olisi voinut houkutella uusia asukkaita. Harjurannan koulun lakkauttamista en osaa pitää vetovoimapalvelujen kehittämisenä.

Pohjois- ja Etelä Savossa on ollut viime vuosina havaittavissa, että jotkut kunnat yrittävät viimeiseen saakka pitää kiinni jäljellä olevista toimivista kouluista. Jotkut muut kunnat sen sijaan ovat lakkauttaneet kouluja melko heppoiselta vaikuttavin perustein.
Joissakin tapauksissa koulujen lopettamiselle saattaa tarjota käyttökelpoisen vaihtoehdon se, että rakennetaan uusi hyvätasoinen koulu sopivaan paikkaan.

Varkauden kaltaisella paikkakunnalla, missä asukasluku on viime vuosina vähentynyt yli prosentin vuosivauhtia, ja myös oppilasmäärät vähenevät, tällainen ratkaisu ei valitettavasti vaikuta kovin todennäköiseltä

Kylienkin välillä on suuria eroja

Omassa kotikylässäni kyläläiset onnistuivat monivuotisen kamppailun jälkeen saamaan omaan käyttöönsä Kangasalan kunnalta monta vuotta aikaisemmin lakkautetun koulun, jossa kävin kansakoulun.

Koulun entiseen opettajien asuntoon muutti pääkaupunkiseudulta kyvykäs yrittäjähenkinen pariskunta, joka on aktiivisesti mukana kylätoiminnassa monenlaisen yritystoiminnan lisäksi.

Koulun pihapiiriin kotikylän maaseutuosuuskunta on rakentanut, paljolti kierrätysmateriaalista, suoramyyntihallin, jossa kesällä käy melko paljon asiakkaita.
Kotikylässäni on nuorisososeurantalona toiminut yli 80 vuoden ajan arvokas entinen työväentalo. Taloa on kunnostettu moneen otteeseen, pääasiassa talkoilla. Kunnostamiseen on saatu tukea myös EU:lta. Talo on yhä kohtalaisessa kunnossa. Toimintamalli poikkeaa edukseen melkoisesti ahdistavasta Lehtoniemen työväentalon tapauksesta.

Kylässä, jossa kävin kansakoulua, on kunnostettu talkoilla käyttökuntoiseksi yli 200-vuotias arvokas tuulimylly. Varkaudessa niin vanha rakennus epäilemättä purettaisiin.

Tulokset ovat nimeä tärkeämpiä

Kylä- ja asukastoiminnassa tulokset ovat tärkeimpiä.  Tuloksia aikaansaavan organisaation nimi on useimmiten toissijainen. Jokaisessa kaupunginosassa ja kylässä olosuhteet ja toimintapuitteet eroavat muista, samoin myös se, tukeeko kunta tai kaupunki toimintaa taloudellisesti tai muulla tavoin.

On melko vaikeata toimia tuloksellisesti ja pitkäjänteisesti, jos käytettävissä ei ole kohtuuhintaisia tai ilmaisia omia tiloja. Yksi kuntien käyttökelpoisimmista keinoista tukea asukastoimintaa on tarjota sopivia tiloja toimintaa varten. Varkaudessa tyhjillään tai vajaakäytössä olevista tiloista ei ole pulaa.

Asukasyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden toimintaedellytyksiin vaikuttaa huomattavasti se, onko käytettävissä päätoimisia työntekijöitä. Työntekijöitä on mahdollista palkata erilaisten tukimuotojen avulla.

Valitettavasti erilaiset byrokratian säädökset vaikeuttavat työntekijöiden hankkimista tukimuotojen avulla. Työttömien pitäisi voida osallistua vapaaehtoistyöhön kolmannella sektorilla toimeentuloaan menettämättä.

Asukastoiminta on vahva osa kolmatta sektoria. Varkauden valitettavan suuresta työttömien joukosta luulisi äkkiseltään löytyvän myös sellaisia, joilla on halua ja valmiuksia työskennellä kolmannella sektorilla, vaikka palkka jääkin pienemmäksi kuin paperiteollisuudessa, ja työ saattaa olla ajoittain raskasta ja stressaavaa.

Ketään työtöntä ei kuitenkaan pitäisi sijoittaa vastentahtoisesti töihin kolmannelle sektorille.

Tajusin kirkkaasti jo noin 10-vuotiaana kansakoululaisena, seuratessani kotikunnan työllisyystöihin sijoittamia työttömiä köyhiä miehiä, jotka rakensivat kylätietä lapioilla ja rautakangilla talvipakkasessa, että työnteon pitäisi pohjautua vapaaehtoisuuteen eikä pakkoon.

Sampijuhlat vai maaseutumarkkinat?

Harjurannalle on onnistuttu hankkimaan asukaslukuun verrattuna hämmästyttävän paljon erilaisia palveluja ja toimintaa. Harjuranta olisi yksi niistä Varkauden alueista, joille olisi mahdollista houkutella uusia asukkaita myös muualta, kasvattamaan samalla myös Varkauden asukaslukua ja kaupungin verotuloja. Harjurannan koulun lopettaminen muutama vuosi sitten ei ainakaan lisännyt alueen vetovoimaa.

Samanlainen kehityssuunta valitettavasti jatkuu, jos Kangaslammin kirkonkylän alakoulu, Kangaslammin kaupunginosan ainoa jäljellä oleva,. koulu, lopetetaan nopeutetussa aikataulussa.

Allekirjoitin vetoomuksen, jossa vastustettiin Kangaslammin kirkonkylän koulun lakkauttamista nopeutetussa aikataulussa. Mene ja tee sinäkin samoin…

Pohjois- ja Etelä Savossa kunnat ovat omaksuneet varsin erilaisia toimintamalleja koulujen lakkauttamisen suhteen. Joissakin harvoissa kunnissa jäljellä olevat koulut yritetään säilyttää toiminnassa niin pitkään kuin mahdollista, koska ne ovat konkreettisia, myös uusia asukkaita houkuttelevia vetovoimapalveluja. Joissakin muissa kunnissa, kuten valitettavasti myös Varkaudessa, kouluja on lakkautettu melko kevyesti.

Entisenä Rakennusliiton jäsenenä ihmettelen viime aikoina tapahtunutta ammattitaidon rapautumista rakennus-  ja maansiirtoalalla, mistä Varkaudessa yksi tuore konkreettinen esimerkki on kunnostettavan arvokkaan koulun seinän romahtaminen huolimattomuuden takia.

Ajattelen joka kerta arvokkaan Tehtaan koulun ohi kävellessäni myös koulun aikoinaan rakentaneita työläisiä. Heidän joukossaan on ollut myös rakennusalan Suomen kärkipään työntekijöitä, todellisia huippuosaajia.

Tehtäisiinkö uusi koulu?

Joissakin tapauksissa uuden koulun rakentaminen saattaisi olla sekä lyhyellä että pitemmällä tähtäimellä järkevämpi vaihtoehto kuin vanhojen koulujen lakkauttaminen tai niiden kallis peruskorjaus.

Valitettavasti Varkauden kaltaisella paikkakunnalla, missä sekä asukasluku ja oppilasmäärät laskevat vuodesta vuoteen, uuden koulun rakentaminen ei ole nyt kovin todennäköistä.

Taulumäentorilla monen vuoden ajan järjestetyt maaseutumarkkinat ovat useina vuosina vetäneet huomattavasti enemmän kävijöitä kuin Sampea ja samppanjaa-tapahtuma, jossa tänä vuonna oli noin 2500 kävijää, ja jota Varkauden kaupunki tuki 20 000 eurolla, kahdeksalla eurolla kävijää kohti. Maaseutumarkkinoita voi seurata ilman pääsymaksua.

Wanuvarock -tapahtumaan pääsi viidellä eurolla, jos pysytteli selvin päin, mikä monelle humalahakuiselle perusvarkautelaiselle on perjantai-iltana ylivoimaista. Wanuarock on pienituloisen nuorenkin ulottuvilla, kuten myös maaseutumarkkinat ja monet muut ilmaiset tapahtumat.

Tämänvuotisen Wanuvarock-tapahtuman yleisömäärä, uusi ennätys, 600-700 kävijää, oli varsin hyvä. Jos olin tapahtumassa iäkkäin pääsylipun maksanut, olen joskus aikoinaan ollut joissakin tapahtumissa yksi nuorimmista.

Uutta ilmettä bussipysäkeille

Kommilan asukasyhdistys Kommin Kummit on olemassaoloaikanaan järjestänyt varsin monenlaista toimintaa. Yhdistyksellä ei viime aikoina ole ollut päätoimista työntekijää. Työntekijän puuttuminen on vaikuttanut yhdistyksen toimintamahdollisuuksiin.  Viime aikoina suosittu toimintamuoto on ollut keskiviikkoisin Tehtaan koululla päivällä kokoontuva ikääntyneiden ihmisten ruokailuryhmä.

Kommin Kummien heinäkuussa järjestämät kaksi Kommila-kävelyä vetivät varsin mukavan joukon kävijöitä, myös muita kuin Varkaudessa asuvia. Opastetut kävelytapahtumat saivat kiitosta osanottajilta. Toimintamuotoa onkin syytä jatkaa tulevina kesinä,
Kommin Kummit on mukana kahden Savontien bussipysäkin maalausprojektissa. Tavoitteena on myös tällä tavoin lisätä asuinalueen omaleimaisuutta ja viihtyisyyttä kohtuullisin kustannuksin.

”Koti, tehdas, vanha keskikoulu, yksi tie ja tuhat unelmaa”, riimittelee Kommilasta lähtöisin oleva Jukka Itkonen kappaleessaan Savontie, jonka levy-yhtiö halusi jostakin syystä levyttää nimellä ”Koulutie”.

Tuusniemen tie on meidän tiemme?

Tuusniemen kunnanvaltuusto tyrmäsi 25.8. äänin 13-8 kunnan liittymisen Kuopioon. Tuusniemen itärajalta on melko pitkä matka Kuopion torille.

Kyseessä on konkreettinen esimerkki siitä, että kuntaliitosten myötä syntyvissä jättikunnissa monien ihmisten matkat palvelujen äärelle pitenevät ja mahdollisuudet paikalliseen vaikuttamiseen saattavat heikentyä.

On vielä ennenaikaista arvioida, vähentäkö Tuusniemen valtuuston päätös Joroisten ja Leppävirran päättäjien halukkuutta liittyä Varkauteen.

Sellaista ihmistä, joka ei ole koskaan äänestänyt kunnallisvaaleissa, tuskin kovin paljon askarruttaa sekään, että kuntaliitoksen jälkeen  mahdollisuudet paikalliseen vaikuttamiseen ehkä heikkenevät.

Lahjoitammeko valttikorttimme?

Niihin aikoihin, kun Suomi oli liittymässä EU:hun, jotkut suomalaiset raskaan sarjan asiantuntijat arvioivat, oikean suuntaisesti, että yksi Suomen sellaisista harvoista valttikorteista EU:ssa, joihin Suomi voi itse vaikuttaa, on se, että Suomessa on Hollannin ohella EU:n parhaiten toimiva kunnallishallinto.

Kun EU äskettäin ajautui historiansa pahimpaan taloudelliseen kriisiin, meille suomalaisille yritettiin monelta taholta tarjota ajatusta, että Suomen pahin ongelma onkin se, että ”kuntia on liian paljon”….

Ei ole olemassa sellaista automaattia, joka varmistaisi sen, että jättikunnissa palvelujen tuottaminen tulee halvemmaksi kuin asukasluvultaan kohtuullisen kokoisissa. Tilanne on jokaisessa kunnassa erilainen.

Tuusniemi oli vielä joitakin vuosia sitten yksi niistä muutamasta kunnasta, joilla ei ollut lainkaan velkaa. Nyt velkaa on jo ehtinyt kertyä sielläkin, tosin paljon vähemmän kuin Varkaudessa.

Kunnallishallinto oli aikoinaan merkittävä osa sitä demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, joka loi perustaa Suomen irtaantumiselle Venäjästä ja itsenäistymiselle vuonna 1917. Termi ”demokraattinen kansalaisyhteiskunta” saattaa olla monille varttuneille perusvarkautelaisille tuntematon.

Todellista valtaa vai lausuntoautomaatteja?

Jos perustetaan sellaisia kunnan- ja kaupunginosavaltuustoja, joilla on mahdollisuus muutaman kerran vuodesta antaa lausuntoja omaa aluettaan koskevista asioista, monet eivät halua tulla valituksi tällaiseen kaupunginosavaltuustoon. En itsekään halua tulla valituksi sellaiseen.

Joissakin alueeltaan suurissa kunnissa on jo siirrytty sellaiseen toimintamalliin, että kunta jaetaan tiettyihin alueisiin, joille annetaan vastuuta tiettyjen palveluiden järjestämisestä, ja osoitetaan sitä varten myös tarvittavia taloudellisia ja muita resursseja.
Tässäkään mallissa asukastoiminta-aktiivi ei voi ryhtyä lääkäriksi tai opettajaksi, jos vaadittava koulutus, työkokemus ja muut valmiudet puuttuvat.

Jos tällainen toimintamalli valtaa jatkossa lisää alaa ja monipuolistuu, se saattaa kasvattaa myös olemassa olevien kaupunginosayhdistysten, kylätoimikuntien ja muiden vastaavien merkitystä, ja jopa lisätä halukkuutta perustaa sellaisia alueille, missä niitä vielä ei ole.

Jos asukastoiminnassa onnistutaan saavuttamaan konkreettisia tuloksia, se lisää ihmisten halukkuutta tulla mukaan.

Myös asukastoimintaan on monin paikoin ollut vaikea houkutella mukaan nuoria asukkaita. Tärkeämpää kuin se, kuuluuko  nuoria jonkin asukasyhdistyksen hallitukseen, on se, että yhdistys pystyy järjestämään myös nuoria kiinnostavaa toimintaa ja kuuntelemaan myös heidän mielipidettään.

Mikäli enää jaksan muistaa niin vanhoja asioita, olin aikoinaan sellainen oman aikakautensa vaihtoehtonuori, jonka mielipidettä kuunneltiin. Ilmaisemani toive tai vaatimus ei tosin aivan joka kerta toteutunut. Sillä on ollut pitkään jatkunut voimaannuttava  ja innostava vaikutus.

Matti Mäkelä, kokemusasiantuntija, asukastoiminta-aktiivi

Jätä kommentti