Lehtoniemen työväentalon äärellä ei nykyään aivan ensimmäiseksi tule mieleen sellainen ajatus, että olemme Suomen positiivisimmalla paikkakunnalla. Lehtoniemen työväentalon tontilta Varkauden punakaartilaiset ampuivat vuonna 1918 itse rakentamallaan tykillä muutaman laukauksen kohti lähestyneitä valkoisen armeijan sotilaita. Sitten itse rakennettu tykki hajosi ja epätarkka tulitus loppui.
Tykin rakentaneet työläiset olivat epäilemättä oman aikakautensa kansainvälisen tason huippuosaajia. Joku heistäkin ehkä teloitettiin myöhemmin kuuluisissa ”Huruslahden arpajaisissa”.
Voittaako Team 1918?
Tampereen yliopiston historian opiskelijoilla on palloilujoukkue, jonka nimi on ”1918”. Osa joukkueesta pelaa punamustissa ja loput sinivalkoisissa peliasuissa. 1918-joukkeeen suosittua pelipaitaa on myyty jo satoja kappaleita.
En voi välttyä johtopäätökseltä, että sosialidemokraattisen liikkeen parhaat voiman päivät olivat Suomessa jo niihin aikoihin, jolloin Lehtoniemen työväentalo valmistui. Demarit saivat ensimmäiseen nykyisen kaltaiseen eduskuntaan niihin aikoihin 80 edustajaa, saamatta yhtään ruplaa tai markkaa puoluetukea valtiolta.
Silloin ei puhuttu ”jytkystä” vaan tyydyttiin nauttimaan hetki tavoitteena olleesta hyvästä vaalimenestyksestä ennen uusia ponnistuksia työväestön hyväksi. Nyt koko vasemmistolla on kansanedustajia reilusti vähemmän.
Niihin aikoihin, kun Lehtoniemen työväentalo valmistui, rakennettiin muutamassa vuodessa tuhatkunta työväentaloa eri puolille Suomea, paljolti talkoilla, ja ilman yhteiskunnan tukea.
Lehtoniemen työväentalon rakennuttanut edesmennyt Lehtoniemen työväenyhdistys perustettiin vuonna 1903, samana vuonna kuin SDP perustettiin kuuluisassa Forssan kokouksessa. Lehtoniemen työväenyhdistys oli Varkauden vanhin työväenjärjestö.
Forssan kokouksessa esitettiin myös vaatimus yhteiskunnan kaikille suomalaisille tarjoamasta sairausvakuutuksesta. Tiukka ja aiheellinen vaatimus toteutui viimein 60 vuotta myöhemmin, tosin vielä rimaa hipoen, kun Kela aloitti toimintansa nykyisessä muodossaan vuonna 1963.
Purkulupakiista käynnistyi juhlavuonna
Suomen sosialidemokraattisen liikkeen juhlavuonna 2003 joillakin muilla paikkakunnilla tehtiin päätöksiä arvokkaiden työväentalojen säilyttämisestä ja kunnostamisesta. Varkaudessa yksi konkreettinen tapa viettää juhlavuotta oli käynnistää Lehtoniemen työväentalon purkulupaprosessi. Se on kestänyt vasta 11 noin vuotta.
Kyseessä on rakennussuojelualan klassikkotapaus. Toivon, että sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää konkreettisena havaintoesimerkkinä oikeus- ja hallintotieteitä opiskelevia koulutettaessa.
Lehtoniemen työväentalo oli jo purkulupakiistan käynnistyessä koko Pohjois-Savon vanhin jäljellä oleva työväentalo ja myös koko Varkauden talousalueen vanhin jäljellä oleva järjestöjen aikoinaan rakennuttama ja järjestöjen käytössä pitkään ollut rakennus. Jo silloin oli käytössä museoviraston arvio, jonka mukaan työväentalo on historiallisesti ja kulttuurisesti arvokas ja myös vielä kunnostamiskelpoinen rakennus.
Varkauden historiaan monipuolisesti perehtynyt professori Hannu Itkonen on arvioinut julkisuudessa, että Lehtoniemen työväentalo on jopa valtakunnallisestikin arvokas rakennus.
Omistajalla on kunnostamisvelvoite
Jo silloinkin oli tiedossa se tosiasia, että Lehtoniemen työväentalon kaltaisen arvokkaan suojellun rakennuksen kohdalla kunnostamisvelvoite on ensisijaisesti rakennuksen omistajalla, joka voi saada kunnostamiseen avustusta useilta tahoilta. Missään vaiheessa ei 11 vuoden aikana ole edes ollut esillä sellainen vaihtoehto, että työväentalo kunnostettaisiin kokonaan Varkauden kaupungin kustannuksella.
Vuonna 2003 pidin jonkin aikaa jatkuvasti mukanani paria lomaketta, joilla olisi voinut hakea ja saada mukavan summan valtionavustusta Lehtoniemen työväentalon kunnostamiseen. Olin valmis täyttämään lomakkeen ja postittamaan sen omalla kustannuksellani prosessin jouduttamiseksi. Se tärkein valtionavustushakemuksesta jäi puuttumaan: Lehtoniemen työväenyhdistyksen nimenkirjoittajien allekirjoitukset.
Kuopion hallinto-oikeus on jo kolme kertaa kumonnut Lehtoniemen työväentalon purkulupapäätöksen. Me oikeudellisessa mielessä asianosaiset ja muutkin aiheesta kiinnostuneet odottelemme parhaillaan, miten Korkein hallinto-oikeus suhtautuu Lehtoniemen työväentalon nykyään omistavan Kiinteistö Oy Karihaaran tekemään valitukseen Kuopion hallinto-oikeuden viime syksynä tekemästä päätöksestä, jolla se kumosi Lehtoniemen työväentalon purkulupapäätöksen, tekemäni valituksen ansiosta.
Kyseisen valitukseni vuoksi, tai ansiosta, olen tällä hetkellä ainoa yksityishenkilö, joka on purkulupakiistassa oikeudellisessa mielessä asianosainen. En ole vielä 11 vuoden aikana tarvinnut asianajajaa, jollaisen Lehtoniemen työväentalon nykyinen omistaja on turvautunut.
Jos olisimme Varkauden sijasta jollakin kehittyneemmällä paikkakunnalla, ei olisi tarvinnut edetä kolmea kertaa hallinto-oikeuteen ja toistuvasti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen sen selvittämiseksi, onko Lehtoniemen työväentalo kulttuurisesti ja historiallisesti arvokas rakennus vaiko ei. Asia olisi ollut selvillä ilman niitäkin. Arvokkaan rakennuksen kunnostustyö olisi alkanut jo vuosia sitten.
Pulaa kyvystä tehdä päätöksiä?
Olisi liian helppoa väittää, että Lehtoniemen työväentalon nykyisen ahdistavan tilanteen taustalla on pohjimmiltaan savolaisille tunnusomainen vitkuttelu ja saamattomuus ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä silloin, kun on päätöksenteon aika. Tällaiseltakaan johtopäätökseltä en valitettavasti voi välttyä. Siilinjärven Pöljällä vietettiin äskettäin arvokkaan työväentalon 100-vuotisjuhlia.
Kotikylässäni on toiminut nuorisoseurantalona ja kyläläisten yhteisenä kokoontumispaikkana jo yli 80 vuoden ajan arvokas entinen työväentalo. Kyläläiset purkivat talkoilla melko pitkän matkan päässä sijainneen työväentalon, kuljettivat sen hevosilla jään yli ja rakensivat uudelleen.
Taloa on kunnostettu moneen otteeseen. Viimeksi muutama vuosi sitten talon kunnostamiseen saatiin myös mukava summa EU-tukea mittavamman maaseudun kehittämishankkeen yhteydessä. Kotiseudullani tällainenkin on mahdollista, vaikka kotikylässäni on vakinaisia asukkaita huomattavasti vähemmän kuin demareilla on Varkaudessa vielä tällä hetkellä jäseniä.
Myös Lehtoniemen työväentalon kunnostamiseen olisi mahdollista saada EU-tukea, jopa useammastakin paikasta. Kunnostustyö voisi olla myös peruskorjausalan opetustyökohde, mikä alentaisi kustannuksia. Sopivista haastavista opetustyökohteista lienee tällä hetkellä pulaa.
Miljoona euroa löytyi pikkukunnasta
Yhdysvallat perustettiin vuonna 1776. Kotitilani vanhin rakennus on peräisin samalta vuosikymmeneltä. Jo pelkästään kunnioituksesta edellisten sukupolvien työtä kohtaan olemme monen sukupolven ajan pitäneet rakennusta kunnossa, ilman yhteiskunnan tukea. Jos Varkaudessa olisi jäljellä jokin niin vanha rakennus, se olisi jo purettu. Muodostaahan niin vanha arvokas rakennus jo pelkällä olemassaolollaan uhkan monen perusvarkautelaisen perusturvallisuudelle…
Kotiseudullani on jo saatu kunnostetuksi arvokas keskiaikainen kivikirkko. Se oli ennen kunnostamista päässyt rapistumaan melko huonokuntoiseksi. Kunnostustyön alkaessa arvio kunnostusbudjetista oli vähintään noin miljoona euroa. Tällaiseen kunnostustyöhön saattaisin lahjoittaa muutaman euron, vaikka seuraankin useimmiten pelkällä katseella kolehtihaaveja.
Kotiseudullani Pirkanmaalla tällainen kunnostushanke kyettiin viemään loppuun muutaman tuhannen asukkaan kunnassa. Kuntien ja niiden toimintakäytäntöjen välillä on suuria eroja, kuten meidän ihmistenkin välillä.
Mitä piilee kaunan taustalla?
Ehdotan, että Varkauden kaupunki teettää, esimerkiksi pro gradu –tutkimuksena, jollakin Varkauden seudulta lähtöisin olevalla opiskelijalla, selvityksen siitä, mistä monien perusvarkautelaisten poikkeuksellisen kaunainen ja ennakkoluuloinen suhtautuminen vanhojen arvokkaiden rakennusten kunnostamista kohtaan pohjimmiltaan johtuu. Poikkeuksellinen tutkimus tuo valmistuttuaan Varkaudelle julkisuutta.
Varkauden kaupunki voinee niukkoinakin aikoina tukea gradun tekijää 2000-3000 eurolla. Lentoliikenteen tukemiseen Varkauden kaupungilta irtosi viime vuonna vaivattomasti yli 600 000 euroa…
Matti Mäkelä, kokemusasiantuntija