(Julkaisemme kesällä Sykkeessä-lehden blogissa arkiston helmiä joka maanantai. Tämä juttu ilmestyi alunperin Sykkeessä-kaupunkilehden numerossa 1/2013.)
Varkauden Kangaslammin taajamassa valmistuu akustisia kitaroita. Soitinrakennusartesaani Keijo Korelin rakentaa vuosittain kymmenkunta kitaraa, joista 4-5 menee yhdysvaltalaiselle kitarasalongille myyntiin, pari kitaraa Unkarin Budapestiin ja loput kotimaahan.
Erolansaarelle pari vuotta sitten perheensä kanssa Vantaalta muuttanut Korelin on valmistunut Ikaalisten käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta ja sitä ennen hän opiskeli Lahden käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa puuveneenrakentamista. Yhden savolaismallisen veneen ja yhden lasikuituveneen hän kertoo rakentaneensa. Kuitenkin soitinrakentaminen tuntui enemmän omalta alalta ja soitinrakentaminen ei vaadi kovin suuria puusepänverstastiloja.
– Soitinrakennusartesaanin koulutuksessa ensimmäisenä tehtiin 5-kielinen kantele ja seuraavaksi tasakantinen sähkökitara, tein Fender Telecaster-tyyppisen kitaran. Kolmantena soittimena tehtiin kaarevakantinen sähkökitara, käytännössä Gibson Les Paul-malli. Opetussuunnitelmaan kuului myös akustisen kitaran valmistaminen. Tein nailonkielisen klassisen kitaran, joita teen nykyään tilaustyönä. Opiskelujen lopputyönä rakensin kaksi klassista kitaraa erilaisin kansirakentein, kertoo Korelin, jonka mukaan kitaranrakentamisen materiaalit ovat ”a ja o”.
– Kun puut kaadetaan ja sahataan, jo siinä vaiheessa ne ovat valikoituneet soittimien raaka-aineeksi. Puu sahataan kvarttiin eli pölli halkaistaan neljään osaan siitä jatketaan halkaisemalla, ei sahaamalla. Varsinkin soittimienkansiin raaka aine tuotetaan halkaisemalla, jolloin puun syyrakenne säilyy.
– Samoin kitaranpohjassa on tärkeää, että raaka-aine on kvarttiin sahattua ja suorasyistä. Sen lisäksi, että puu on oikeanlaista, tärkeää on myös puunkuivaus. Raaka-aine ei saa kuivaa liian nopeasti ja se on säilytettävä tietyssä kosteudessa. Minulla verstaallani kosteus on 45 % ympäri vuoden. Eli kesällä on poistettava kosteutta ja talvella kosteutta on lisättävä.
Eksoottisia puulajeja
Kitaranrakentamisessa Keijo Korelin käyttää kansissa alppikuusta ja Pohjois-Amerikan seetriä. Nämä ovat kaksi ainoaa raaka-ainetta käytettävissä klassisissa kitaroissa. Kitaransivut ja -pohja ovat pääsääntöisesti ruusupuuta, esimerkiksi Intiasta, Madagaskarilta ja Boliviasta – kaikki samaa dalbergia-sukua. Kyseiset puulajit antavat kitaralle ominaisen soinnin. Ruusupuu antaa kitaralle kellomaisen soinnin ja bassoihin syvemmän soinnin kuin vaahtera, jota käytetään esimerkiksi sellojen ja viulujensivuissa ja -pohjissa. Vaahteraa Korelinilla on yksi setti odottamassa soittimenrakentamista.
Kitaransivuissa ja -pohjissa voi käyttää myös loimuvaahteraa. Espanjassa flamenco-soittimen materiaalina on käytetty sypressiä, joka on siellä yleinen ja halvempi puulaji.
Kitarankaulassa Korelin käyttää Brasilian seetriä, joka on jäykkä ja kevyt puu. Kaulaan käytetään myös mahonkia. Kitaranotelautaan hän käyttää ebenholzia – eli montaa eri puulajia tarvitaan laatukitaroiden valmistamiseksi.
– Teen osat liimausta varten ja yleensä kasaan kitaran niin, että ensin on kansi, johon liimataan sivut ja sitten pohja ja viimeisenä kaula. Tämä on saksalaistyyppinen järjestys, kuten viulujenrakentamisessa, kertoo Korelin, joka kitaransivuihin laminoi kaksi viilua vahvistamaan rakennetta ja estämään halkeamista.
Hightechia
Kitarantekeminen on tarkkaa touhua ja valtaosin käsityötä, joskin puusepänverstaan työkoneet ovat nopeuttamassa toimintaa. Jos kitaran kannenpaksuudessa on millin kymmenesosan heitto, homma voi olla pilalla.
Kitaranrakentamisessa Keijo Korelin käyttää materiaalina myös nomexia, joka on kitaranrakennuksen hichtechia. Kun kitaran kansipuuksi valikoituu kevyt ja jäykkä raaka-aine, nomex keventää kantta neljänneksellä ja parantaa puun ominaisuuksia muuttamatta kitaranääntä kovin radikaalisti – ei ainakaan huonompaan suuntaan.
Vuoden 2008 jälkeen T:mi Luthier Keijo Korelinilla on ollut vuoden tilausjono kitaroissa.
Hän tekee pääasiassa double top-malleja, hinnaltaan 5.000 euroa, mikä on vastaavanlaisiin soittimiin verrattuna aika halpa hinta.
– Tämä on hyvin mielenkiintoista työtä. Mutta vaikka olisi kuinka taitava tekemään omaa asiaansa, pystyäkseen elämään, on hoidettava markkinointi ja lain edellyttämät velvoitteet, sanoo Keijo Korelin, jonka mukaan kitaranrakentamisessa on paljon puusepänmaailmasta muutoin jo hävinneitä asioita. Kuten esimerkiksi nahkaliimankäyttö ja lakkauksessa ranskalainen kiillotus, sellakka, jolla ranskalaiset arvohuonekalut on pintakäsitelty. Se on hyvin työläs lakkaus, mutta kitaroissa se antaa akustisesti parhaan vaihtoehdon.
– Jokainen kitara on oma yksilönsä, mutta äänimaailmansa kautta tunnistettavissa minun tekemiksi. Yksilöiden välillä on eroja. Tämä johtuu siitä, että puumateriaali ei ole samaa, vaikka se olisi sahattu samasta tukista. On eroja, mistä kohtaa tukkia raaka-aine on otettu.
– Raaka-aineen tilaan suoraan ulkomailta, pääosin Espanjasta, Sveitsistä ja osittain myös Saksasta. Raaka-aine on ohutta soiroa, joista ei juuri jää hukkapaloja.
Musiikki taustana
Kitarantekijä Keijo Korelin on musiikkimies ja soittaja. Nuoruudessa soittimena on ollut sähköbasso ja vuodesta 1998 lähtien hän on soittanut Helsingin Balalaikkaorkesterissa alttodomraa, mandoliininnäköistä 3-kielistä soitinta. Orkesteri on perustettu vuonna 1910 ja sen arvioidaan olevan maailman toiseksi vanhin balalaikkaorkesteri. Balalaikkaorkestereille sävelletyn musiikin lisäksi orkesteri soittaa ja on levyttänyt venäläistä kansanmusiikkia ja maailmanmusiikkia sekä erilaista taide- ja populaarimusiikkia.
– Vuonna 2010 oli Finladia-talolla 100-vuotiskonsertti, jonka suojelijana oli Suomen tasavallan presidentti. Orkesteri on kiertänyt pohjoismaita ja useita kiertueita on ollut Portugalissa ja Venäjällä. Nyt keväällä orkesteri lähtee Riikaan ja sinne on tarkoitus lähteä mukaan, sanoo kitaranrakentaja Keijo Korelin, joka nykyisellään opiskelee ja kehittää klassisenkitaran soittamista yksityisellä kitaransoitonopettajalla.
Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen
[sam id=4 codes=’false’]