Ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Mutta kuitenkin – tiettyjen, samojen asioiden ja ongelmien parissa taistellaan ajasta riippumatta – valta, raha, rakkaus, vapaus, sukupolvien välinen kuilu, kivettyneet asenteet. Nämä ovat vahvasti keskiössä Hella Wuolijoen kirjoittamassa klassikkodraamassa Niskavuoren naiset, jonka Poleenin Teatteri esitti lauantaina 18.3. Pieksämäen Poleenin ensi-illassa. Vaikka näytelmä on kirjoitettu lähes vuosisata sitten, tietyt asiat iskeytyvät vahvasti myös nykypäivään. Sekä kestoltaan että sisällöltään ”järkälemäisen” teoksen ohjaaja on pieksämäkeläislähtöinen Janne Jämsä.
Näytelmässä poraudutaan 1930-luvun ajankuvaan ja syvälle silloiseen suomalaiseen sielunmaisemaan, jossa myös muutoksen tuulet pyrkivät puhaltamaan sääty-yhteiskunnan murroksen aikaan. Ikiajat on mukauduttu elämään Niskavuoren malliin, jossa yhteisö on laitettu yksilön edelle. Niskavuoren vanha matriarkka joutuu laittamaan elämän vakauden ja Niskavuoren tulevaisuuden vaakalaudalle panosten ollessa varsin korkeita. Kyseessä on kiihkeä kolmiodraama Niskavuorella.
Klassikkonäytelmän tuotannossa on ”pyyhitty pölyjä ja tuuletettu”, mutta tietysti puhenäytelmän teksti vie aidosti silloiseen ajankuvaan kielellisesti ja puvustuksen myötä. Lavastuksen osalta ei ole turvauduttu perinteisiin hirsiseiniin maalaistalossa – lavastus on sangen riisuttu ja ilmava, antaen raikkaan näyttämökuvan. Näytelmän tulkinnassa keskiössä on nostaa ihmiset ja hahmot kertomassa tarinaa – näyttelijähän on nimenomaan tarinankertoja. Näytelmän musiikki on paljolti etno-pohjaista, vahvistaen ja piristäen kohtausten sisältöjen tunnelmaa. Sinänsä – olisin toivonut musiikkia jopa lisää, mutta ilmeisesti se olisi rikkonut draaman tunnelmaa.
Yli 20 hengen mittaisessa tuotantoryhmässä on 14 pieksämäkeläistä harrastajateatterinäyttelijää ja joukko teatterialan ammattilaista. Lavastuksen ja valosuunnittelun on tehnyt Ville Huupponen, puvut ja kampaukset ovat Susanna Kasasen käsialaa ja äänet Jarkko Liukkosen. Maskeerauksen suunnittelusta on vastannut Iina Sormunen ja koreografiasta Marjo Vartela.
Niskavuoren vanha emäntä (Kyllikki Kääriäinen) Kuva: Poleenin Teatteri / Timo Naukkarinen
Vahvoja roolitulkintoja ja tunteiden vuoristorataa koettiin. Niskavuoren vanhana emäntänä oli Kyllikki Kääriäinen, joka on tehnyt pitkän uran näyttämöllä, Niskavuoren Aarne-poikana Herkko Nenonen, Martta-vaimona Tanja Kauranen, Ilona-opettajattarena Emma Radcliffe. Heidän lisäkseen tuotannon kokonaisuutta olivat ryydittämässä omilla suorituksillaan Maisa Koikkalainen, Vuokko Korhonen, Niina Piispanen, Jukka Piispanen, Miia Immonen, Niko Lyyra, Kirsi Selonen, Annikki Saha, Anne-Riitta Reinikainen ja Tiina Laaksonen.
Replikointi oli sujuvaa ja näyttämön tilankäyttö luonnollista näytelmän soljuessa eteenpäin. Draamankaari kantoi ja tuotannon kokonaisuus oli ehjä. Esiin tuotiin intohimo, rakkaus ja pettymys. Eniten minua sävähdytti näytelmän nykyaikaistettu avauskohtauksen toteutus tuolien saapumisella näyttämölle. Ja samaten näytelmän loppukohtaus oli koskettava. Kaikesta huolimatta – elämä jatkuu…
Vesa Moilanen