Tärkeintä on välittäminen – koskettava konsertti Joroisissa

Elämässä tärkeää on välittäminen, joka synnyttää luottamuksen ja sitä kautta uskon elämään ja toivon tulevaisuuteen. Välittämistä ja toivonnäkökulmaa toi Pyhäinpäivän aatonaattona Joroisten kirkossa pidetty konsertti nimeltään ”Konsertti välittämiselle”. Konsertin tuotto kohdentuu Joroisten seurakunnan diakoniatyölle.

Konsertoimassa olivat Aimo Karinen (tenori) ja Jouko Takala (klassinen kitara). He ovat tehneet musiikin saralla yhteistyötä parinkymmenen vuoden ajan – konsertoimalla hyväntekeväisyyden nimissä. Jouko Takala on myös säveltänyt paljon musiikkia, mm. Einari Vuorelan runoihin. Konsertissa kuultiin julkisena ensiesityksenä hänen sävellyksensä Saima Harmajan tekstiin ”On maa”. Tämä kuultiin duettona ja sävellyksen lopuksi kitara häipyi jonnekin kaukaisuuteen – kuin iltakellot.

Toisena Jouko Takalan sävellyksenä ja myös duettona kuultiin niin tuttuihin Eino Leinon sanoihin sävelletty ”Nocturne”.

Konsertissa oli mielenkiintoista myös se, että ”Ave Maria” oli ohjelmistossa kolme kertaa. Saksalaisen, suuren lied-säveltäjän F. Schubertin säveltämänä, sangen tuttuna – Aimo Karisen italiaksi tulkitsemana. Toinen ”Ave Maria” oli kahden säveltäjämestarin käsialaa – J.S. Bach/Ch. Gounod. Ranskalainen, 1800-luvulla elänyt Gounod oli sävellykseensä ”ottanut taakse” Bachin preludin, joka kulki teemana Takalan kitarasäestyksessä.

Entä kolmas ”Ave Maria” – siksi voi hyvin nimetä O. Merikannon ”Rukous” – suomalainen, luterilainen ”Ave Maria”. Puhuttelevine suomalaisine teksteineen.

Konsertti ohjelmaan oli listattu 10 sävellystä. Konsertin alkajaisiksi, ennen ohjelman mukaista, kuultiin ”bonuskappaleena”, samoin kuin konserttiohjelman päätyttyä, 1550-luvun lopulla sävelletty teos. Konsertoijat halusivat esittää kiitoksensa konserttiin tulleille, jotka olivat lähteneet yhteiselle asialle. Todennäköisesti kyseisen sävellyksen säestys on tehty luutulle – sopi hyvin myös kitaralle. Minulle sävellyksestä tuli tietty vaikutelma kirkkomusiikista.

Joroisten kirkonpenkissä istuessani olin lähestulkoon hämmentynyt, miten hienosti kitara soi kirkossa. Pehmyt ja herkkä säestyssoitin, joka Jouko Takalan säestyksessä noudatti pianosäestyskuvioita. Aimo Karisen puhdas, puskematon tenori ja klassinen kitara antoivat tilaa toisilleen ja esitetyt sävellykset tulivat kuulijaa lähemmäksi – pehmeinä sointeina. Taaempana kirkkosalissa ainakin minulle kitaransoinnista tuli jossakin vaiheessa mieleen harppu.

Kannatti lähteä marraskuisen torstai-illan pimeydessä konserttiin. Sain hiljentyä ”maailmanmelskeen keskellä” ennen Pyhäinpäivää. Tunsin, että konsertti tuli minulle tarpeeseen ”kuin tilauksesta”. On kulunut ensimmäinen vuosi siitä, kun rinnalla kulkijani nukkui pois. Elämä on hauras lahja.

Vesa Moilanen

Jätä kommentti