Erämaan kutsu – taideteos useassa elementissä

Alaskan kultaryntäyksen aika, koiran kidnappaus, salakuljetus Alaskaan, olosuhteet vetovaljakossa ja koiran kasvutarina rankoista olosuhteista huolimatta. Siinä muutama asia lukuisista, toisiinsa liittyvistä  kerrostumista monologista Erämaan kutsu, joka nähtiin ensi-illassaan Varkauden Teatterissa keskiviikkona 7.4. Näytelmän on Jack Londonin romaanin pohjalta kirjoittanut Atro Kahiluoto, ohjaus, sovitus ja lavastus on Ville-Veikko Valtasen, joka esittää monologin kaikki, kymmenkunta eri roolia.

Wikipedia tietää kertoa, että monologi on näyttämötaiteessa käytetty termi yksinpuhelulle. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys Erämaan kutsu -produktiossa, joka oivasti antaa katsojalle kokemuksen kertomuksen muotoon kirjoitetusta esityksestä. Kyseessä ei ole mikään roolihahmon yksinäinen pohdinta vaan teatteriesitys kaikessa laajuudessaan.

Eikä taideteos ole pelkästään monologin esittäjä Ville-Veikko Valtasen, vaan kokonaisuuden muodostaa vahvana taiteenalana valotaide ja äänitaide – ne kulkevat rinta rinnan seikkailukertomuksen juonessa. Näytelmän valot ovat Marko Etelärinteen ja äänet Jussi Heiskasen. Kun näihin vielä lisätään Varkauden Teatterin kapellimestari Sami Ruutiaisen säveltämä musiikki, saadaan luotua oikea tunnelma – sävel- ja äänimaailma visualisoi tarinaa musiikillisesti. Musiikki, äänet ja valot ovat näytelmässä hyvin vahvassa roolissa. Ne ovat vahvistamassa tunnekokemuksia ja tuntemuksia.

Näytelmän tarpeisto ja lavastus kulkevat käsi kädessä, sillä tarpeisto on osa lavastusta ja se on näyttämöllä koko ajan. Vaikka tarpeisto on hyvin yksityiskohtaistakin, pääosassa on iso laatikko, joka mukautuu moneksi näytelmän juonen edetessä. Tarpeiston on valmistanut Mirja Ryytty, lavastuksen ovat valmistaneet Sami Härkönen ja Jani Jeulonen. Puvustuksen osalta kuljetaan ajankuvaa myötäillen, puvustus on Taina Peltomäen.

Erämaan kutsu on repliikkien määrän suhteen vaativa teos, mutta se on erittäin vaativa myös monologin esittäjälle fysiikan osalta – kyseessä on aktiivinen ja toiminnallinen näytelmä. Ville-Veikko Valtanen sanoi monologin mediatilaisuudessa viikonpäivät sitten, että hänen tehtävänsä on olla työkaluna tarinalle ja tehdä tarina eläväksi teatterin lavalla. Sen hän teki ”satakymmenen lasissa”. Vajaa parituntinen näyttämöllä, jossa koettiin myös improvisaatiota ja kohtaus tietyllä tavalla irti kultaryntäyksen ajasta.

Seikkailutarina haastaa katsojan – ikärajana on 12 vuotta. Kuitenkin kaiken ahdistavuuden seassa on toivoa, iloa, naurua hauskuutta – vaikka kyseessä on sinänsä surullinen tarina. Erämaan kutsu antaa monenlaisia tunnetiloja – jokaisen katsojan omasta näkökulmasta riippuen kertoen omaa tarinaansa. Vaikka kyseessä on Buck-nimisen koiran tarina, jossa ei saarnata vaan asiat liittyvät olennaisesti toinen toisiinsa. Mielleyhtymiä voi löytyä.

Jäin miettimään. Onko yhteiskunta kuin nukketeatteria, ovatko raha ja kapitalismi tärkeimpiä asioita, jota ajavat ”valjakkoa” eteenpäin keinoja kaihtamatta. Millainen on hyvä ”laumanjohtaja”, mikä on eettisyyden ja moraalin rooli – ajasta riippumatta, myös tänään.

Korona-aika ei ole lannistanut Varkauden Teatteria. Teatteritaidetta tuodaan katsojille, nykyisen tilanteen mukaisesti 17 katsojalle kerrallaan. Erämaan kutsu jatkaa tämän kevätkauden ja myös syksyllä. Suunnitelmissa on, tilanteen niin salliessa, lähteä monologilla kiertueella. Hyvä niin ja toivotaan koronatilanteen helpottumista. Erämaan kutsu ”laittaa miettimään” – ainakin minut.

Vesa Moilanen

Kuvaesitykset kuvat: Sini Kero

Jätä kommentti