Kikka Nyrén taiteilijavierailulla Väinölässä

Tarvitsen värejä, kaipaan kasveja, ikävöin ihmisiä ja ihailen eläimiä – niistä teen maalaukseni. Maalatessani mielessäni on se ihminen, joka katsoo valmista kuvaa ja löytää siitä ne asiat, jotka olen laittanut siihen häntä varten.

Maalaan iloa surullisille, voimia väsyneille. Sinistä lohduksi pelästyneille, keltaista niille, jotka tarvitsevat aurinkoa. Punaista paleleville ja vihreää kuihtuneille. Valkoista valoa tarpeeseen ja mustaa muiden tueksi.

Oranssi kuu tummansiniselle taivaalle ja violetti varjo lumelle. Kulta on arvokasta, hopea rauhoittaa. Oheiset tekstit ovat naivistitaiteilija Kikka Nyrénin ajatuksia. Hän oli Taidekeskus Väinölän taiteilijavieraana ja kertoo taiteilijanurastaan videohaastattelussa.

Jätä kommentti