Hiivamerikatveessa-näyttely

Someron Kivimeijerin yhdestoista suuri näyttely Hiivamerikatveessa 13.6.-16.8.2020 koostuu erityisistä valokuvista, taivaallisista maalauksista, monimuotoisesta keramiikasta ja nykyhetkeen tuoduista menneisyystarinoista.

Mikko Paakkolan näyttelyesiintymisistä suuri osa on kansainvälisiä, asuihan hän kymmenen vuotta EU:n pääpaikassa Brysselissä. Aiheekseen hän on ottanut horisontin, sen ylä- ja alapuolen, taivaan ja meren, tai oikeastaan ihmisen kaipauksen jonnekin muualle, unelman. Taivaalla hän näkee tähdet ja kuun ja kuun meristä hän valitsee kodikseen “Hiljaisuuden meren”.

Johanna Rotko valokuvaa henkilökuvia. Hän vedostaa kuvansa elävälle hiivalle, joka ajan kuluessa kasvaa ja kehittyy, sekä saa pinnalleen vieraita mikrobeja kasvamaan kuvan mukana ja päälle. Todellisia eläviä Dorian Grayn muotokuvia. Rotkon viimeaikaiset esiintymiset ovat tapahtuneet Merikeskus Vellomossa, Dublinin Science Galleryssä ja Biotaiteen seuran Solu -galleriassa Helsingissä.

Someron Kivimeijerin toiminnan kiinnostus erikoistekniikoihin, valokuvauksessa  tintype – märkälevyyn (Antas), puhelinkuviin (Mallander), kollaaseihin (Takalo-Eskola), kameran ja tietokoneen yhteistoimintaan (Halso) ja vaikkapa tilannelavastuksiin (Bremer) näkyy myös keramiikan puolella. Olemme kiinnittäneet huomiota vähemmän harrastetuihin keraamisiin työtapoihin: obvara, crocodile skin, nakuraku ja biologiset menetelmät.

Keraamikot ovat yleensä vahvasti sidoksissa materiaaleihinsa. Miia Kallio sanoo: “Ajattelen käsilläni, käsitän”.  Hän käyttää paljon punasavea, kiillottaa ja savustaa, ja punasavestahan Somerokin on kuuluisa. Cornelius Colliander on “suorassa yhteydessä maankuoreen, jolla seison, sieltä savi tulee”. Hänen suuret ruukkunsa edustavat koko keramiikan esinetuotannon suurta perinnetuntemusta ja käytännön hallintaa.

Leena Mäki-Patola tekee mielen majoja, joihin hän sijoittaa käsitteitä: valta, vastuu, vapaus, kunnia, nöyryys. Sisältökannattajina toimivat naamiot, korennot, siivet, majat ja tässä näyttelyssä etenkin erilaiset kaapit. Tiia Matikaisenveistoshahmojen visuaalisina lähtökohtina ovat olleet Rooman hautausmaiden surupatsaat sekä sarjakuvien ja elokuvien mörköhahmot. Veistosten laskostuva pinta toimii piiloutumisen ja verhoutumisen peittävänä kaapuna, eikä pelon ilmapiiri ole kovin kaukana.  

Catharina Kajander  tuo näyttelyyn uusia teoksia. Maata Venetsiasta on viime kesän käsinrakennettu työ San Marcon tiilisavesta. Aivan uusi on Maata Kultelasta, jonka osat ovat käsinprässättyjä ja koottu kopioiduilla Roosin kaakeliuunien kaakelimalleilla Kultelan savenvalajan museosta Somerolla, varustettuna hänen espanjalaisen yhteistyömuseon Quartin perinteisillä leijonanjaloilla.

Antero Kareen muinaisretkien tekniikka on viime vuosina keskittynyt keramiikkaan. Hän on kokeillut biologisia menetelmiä saven käsittelyssä, ja aihemaailma tulee nyt geologian ja erilaisten kasvustojen myllerryksestä. Uusi sarja saa nimensä geologiselta iältään nuorien, jääkauden jälkeisien kallioperän siirroksien mukaan, Pasmajärvi esimerkkinä.

Aimo Hyvärinen on valmistanut Suon ylitys –dokumenttielokuvan Ilkka Juhani Takalo-Eskolasta. Elokuva käsittelee värikästä ja polveilevaa taiteilijapersoonaa alkaen lapsuudesta Keminmaalla ja Oulaisissa opiskelijaelämään Helsingissä, kirjalliseen uraan, Elonkorjaajiin ja aina Taideakatemian rehtoriksi, Sydneyn 8. biennaaleen ja Osakaan asti haastatteluin, arkistovideoiden (mm. Erkki Pirtolan arkisto), valokuvien ja tarinoiden kautta.

Suon ylityksen ensiesitys tapahtuu tiistaina 23.6. kello 12.00. Elokuvaa näytetään näyttelyssä kaksi kertaa päivässä ja sitä tukee pieni Takalo-Eskolan teosten osasto.

Näyttely avoinna joka päivä klo 12-18. Näyttelyn aikana järjestetään luentoja ja yleisötilaisuuksia, joista tarkemmin: www.someronkivimeijeri.fi

Jätä kommentti