Tyttö ja varis -näytelmä luotaa arkielämän tuntoja

Pitää muistaa olla kiitollinen. Vaikka elämä tuokin mukanaan erilaisia kohtaloita – yksinäisyyttä, syrjäytyneisyyttä, kohtaamattomuutta, putoamisia, valheita. Niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin. Mutta äidinrakkaus on asia, joka pysyy.

Pitää muistaa olla kiitollinen. Tuo asia toistui Varkauden Teatterin kevään 2020 ensimmäisessä ensi-illassa, Sirkku Peltolan kirjoittamassa näytelmässä Tyttö ja varis. Elämänmakuinen tarina äidinrakkaudesta ja yksinäisyydestä on eräänlainen ajankuva varmasti myös nykypäivästä, jonka kaikessa kauheudessa mukana on valoa ja ilonpisaroita. Jotta jaksamme tallata polkua eteenpäin, vaikka elämänkulku muuttaisikin suuntaa.

Tyttö ja varis -näytelmän vahva teksti aukaisee neljän ihmisen elämää – sisältäen arjen ankaraa todellisuutta komedian värittämänä. Tavallisten ihmisten elämää kuvattaessa samaistumispintaa pystyy löytämään ja vaikkapa nauraa omille kokemuksilleen. Nauruhan voi helpottaa…

Neljän ihmisen näytelmä antaa tilaa ohjaajalle ja näyttelijätyö on keskiössä. Vierailevana ohjaajana Riitta Pasanen on näytelmän prosessissa antanut työryhmälle mahdollisuudet vapaudelle ja luovuudelle toteuttaa asioita. Näytelmän ensi-illassa mieleeni muodostui ajatus, että varsinaisen työryhmän lisäksi Varkauden Teatterin koko henkilökunta muodostaa instrumentin, joka yhteistyöllään soi upeasti.

Tyttö ja varis – näytelmän tuotantoprosessin aikana on käytetty myös ns. yleisötyötä Leijonaemot-yhdistyksen ja Varkauden ev.lut. seurakunnan kanssa. Tästä on saatu syventävää näkemystä toteutukseen. Ja samalla Varkauden Teatteri jälleen kerran on osoittanut halunsa osallistua kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämiseen erilaisin toimin. Ovathan tutkimuksetkin osoittaneet, että kulttuurilla on hyvinvointia edistävä ja kenties myös elämänlaatua positiiviseen suuntaan muuttava vaikutus.

Tyttö ja varis on komediallinen draama, jossa roolihenkilöiden repliikit ovat usein lyhyitä ja nasevia. Sanailu on luonnollisen helppoa ja lennokasta, sisältäen samalla syvyyttä, komiikkaa ja arjen viisautta. Näytelmässä tuodaan esille teemoja arkea koskettavalla humoristisuudella. Elämän karut kohtaamiset ja kokemukset tuodaan esille lempeyttä huokuvalla tavalla – antaen toivoa tulevaan ja selviytymiseen. Sitä me kaikki tarvitsemme.

Näytelmän tarinaa paljastamatta kerrottakoon tiettyjä ominaispiirteitä roolihenkilöistä, joista jokainen katsoja saa muodostaa oman näkemyksensä. Armi (Leena Liimatainen) on yksinäinen, leskeksi jäänyt – jollakin tavalla hauras ja vähän salaileva ihminen. Säde (Mimmi Rantala) on aika paljon elämässään kolhuja kokenut yksinäinen nainen, joka löytää yllättäen aika paljon sisältöä elämäänsä. Jarde (Matti Kröger) on omassa elämässään rennolla otteella eteenpäin luoviva kundi. Ipe (Jukka-Pekka Löhönen) on oman elämänsä sähläri ja säätäjä, yli varojensa elänyt. Mielenkiintoinen roolihenkilögalleria, jossa toisia ääripäitä edustavien henkilöiden välille syntyy erikoinen yhteys.

Katsojan roolissa sain kokemuksen, että näytelmän roolitus oli osunut naulankantaan. Luontevaa tekemistä jokaisella omalla tontillaan. Lyhyessäkin repliikissä voi olla mukana monta tunnetilaa ja asiaa. Keskiössä oleva näyttelijätyö on myös tekstillisesti herkullista. Pitkän uran tehnyt Leena Liimatainen eläköityy Varkauden Teatterista Armin roolilla. Hänen juhlanäytöksensä on lauantaina 21.3. klo 13.

Kompaktin näytelmän rikkaus on erilaisissa roolihenkilöissä. Vaikka heitä on neljä, he ovat tavallisia ihmisiä. Pukusuunnittelija on päässyt erilaiseen rooliin ja syvemmälle roolihenkilöiden sisälle. Puvustuksen on  ensimmäistä kertaa suunnitellut ammattiteatterille Sari Kirjavainen ja toteutuksessa on ollut mukana Taina Peltomäki. Pelkistetty lavastus on toteutettu roolihenkilöiden kulkemiset huomioon ottaen eli lavastus on osaltaan tukemassa näyttelijätyötä. Lavastuksen on suunnitellut Mirja Ryytty, jonka kädenjälki näkyy myös tarpeistonvalmistuksessa. Lavastuksen toteutuksen ovat tehneet Sami Härkönen ja Jami Jeulonen. Näytelmän mielenmaisemia ja tunnelmia ovat tukemassa Marko Etelärinteen valot, Jussi Heiskasen äänet ja juuri tätä näytelmää varten kapellimestari Sami Ruutiaisen säveltämä musiikki. Näytelmän kampaukset ja maskit on suunnitellut Miia Immonen ja Jesse Kinnusen tehtävänä on ollut tarpeistonhoito, järjestäjän tehtävät, harjoituskuiskaaja ja näytelmän trailerin toteutus. Pukuhuollon näytelmässä hoitaa Tiina Ruutiainen, näyttämömiehinä toimivat Jussi Immonen ja Petteri Ryytty, näytelmän valokuvat ovat Sini Keron, käsiohjelman on toimittanut, kuten myös julisteen Sari Kaurola ja käsiohjelman taiton on tehnyt Santtu Kinnunen. Käsiohjelma tuo esiin myös kiitokset Marja Pihanurmelle yhteistyöstä ja konsultoinnista.

Edellä kerrottu nimigalleria kertoo, että teatteriesityksen toteutukseen tarvitaan iso määrä ihmisiä. Kaikki osatekijät teatterintekemisessä ruokkivat toisiaan. Teatteri on taidelaitos isolla T-kirjaimella ja taide tapahtuu teatterintekijöiden ja yleisön vuorovaikutussuhteessa.

Tyttö ja varis -näytelmässä on salaisuuksia, jotka ehkä paljastuvat. Näytelmässä on paljon kosketuspintoja ja asioita, jotka voivat tuoda helpotusta ja antaa erilaista katsantokantaa. Näytelmän käsiohjelmasta poimin ohjaaja Riitta Pasasen Säteen repliikkiä lainaten: ”Joskus elämä on kuin hotkottavan variksen lentoa marraskuussa, siitäkin voi selviytyä ja laskeutua vakaalle maaperälle.”

Pitää muistaa olla kiitollinen. Kiitos Varkauden Teatteri.

Kuvagallerian kuvat: Sini Kero

Jätä kommentti