”Leningin jäljillä” tempaa mukaansa farssikomediaan

Kuvagalleriaan pääsee napauttamalla kuvaa

Eletään päivämäärää 27.12.1907. Ja tämä on totta. Kaljupäinen venäläinen kapinakenraali Lenin piileskelee Suomessa, poliisi etsii häntä kuumeisesti, mies päättää paeta jäätä pitkin Nauvoon, josta voisi hypätä Tukholman- laivan kyytiin. Joulukuun jää on vielä ohutta ja meri on vain osittain jäässä. Millainen jännitystarina kehkeytyy?

Varkauden Teatterin tuoreen ensi-illan Leningin jäljillä käsiohjelman etusivulla on keissin pitkä sarjanumero ja leima ”Top secret”. Siis salaista asiaa luvassa. Mutta kun näytöksen esirippu aukeaa, valo- ja äänimaailma valtaa tilan, ”tinttipiano” alkaa soida – tullaanko kabareehen. Uusi aika, uudet kujeet.

Vaikka musiikki ja tanssi, ravintola- ja yökerhomiljöö eivät ole lainkaan tapahtumien keskiössä kabareen tavoin, keskiössä ovat teatteriviihde räjähtävän hauskassa kotimaisessa vauhtifarssikomediassa merikapteenin tuvassa. Kommelluksien ja väärinkäsitysten vyöry saa aikaan tapahtumakaaoksen, josta ei voi olla tykkäämättä. Ja kun vielä tiettynä osiona näytelmässä on postinkulku, isketään juuri nyt ajanhermoon. Kuinka sattuikaan…

Näytelmän Leningin jäljillä on käsikirjoittanut sarjakuvakäsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija Antti Hopia, josta käsiohjelmassa kirjoitetaan seuraavasti: ”Farssien kirjoittamisessa häntä viehättää yhteisöllinen nauru. Se on erilainen kuin sarjakuvien nauru, joka on usein päänsisäistä ja hymähtelevän hiljaista. Tänäänkin salissa syntyvä farssinauru sen sijaan on äänekästä, rehottavaa, vapauttavaa, sallittua, tarttuvaa ja terapeuttista. Se on mukaansa tempaava, hetkittäin ilmoille räjähtävää sinfonista naurua.”

Juuri näin oli näytelmän ensi-illassa lauantaina 16.11. Räjähtävää yhteisöllistä farssinaurua siinä mittakaavassa, että välistä repliikit tahtoivat hukkua naurunremakkaan. Farssin juonesta sen enempää paljastamatta – halkopinolla on merkittävä rooli.

Näytelmä on kirjoitettu kolmelle miehelle ja neljälle naiselle. Roolihahmot ovat mitä herkullisimpia. Mieluisaa oli nähdä teatterinjohtaja Kari Suhonen näyttömällä keskeisessä roolissa leskenä elävänä merikapteenina Seilin saarella. Ja miten uusi aika, uudet kujeet villitsivät hurskaan vanhapiian, kodinhoitajan, jota tulkitsi Marja Sundgrén. Murtaen suomea puhuva kapinakenraali oli Markku Ryytty, keimaileva, entinen satamaseireeni Mimmi Rantala ja uudesta ajasta kiinnostunut kapteenin tytär Venla Laari. Oman lisämausteensa farssiin antoi aviopari Åhlund – ”yksinkertainen kalastaja ja hänen yksinkertainen vaimonsa” – Ville-Veikko Valtanen ja Mirja Ryytty.

Näytelmän on ohjannut ja lavastanut Ville-Veikko Valtanen, puvustus on Taina Peltomäen, kampaukset ja maskit on suunnitellut Miia Immonen, äänet ovat Jussi Heiskasen, valot Marko Etelärinteen ja tarpeiston on valmistanut Mirja Ryytty.

Leningin jäljillä -näytelmässä historia herää eloon hilpeällä tavalla kuvitellussa koomisuudessaan, kun kapinakenraalin pakomatka saa yllättävän käänteen. Pari tuntia kestävä esitys piti otteessaan ja raikuvien aplodien jälkeen teatterisalista poistuessani takaani kuului kommentti: ”Tosi hauska”. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu. Niin riemastuttava, että aloin miettiä jopa uusintavierailua leningin jäljille.

Kuvagallerian kuvat: Sini Kero

Jätä kommentti