Taru Mäntynen – Kulkijan näyt -kirja ja Pohjois-Savon taidepalkinto

Varkautelainen kuvanveistäjä Taru Mäntynen (s. 1944) sanoo, että hänen elämänsä on ollut sattumaa. Taru Mäntysestä on sanottu, että hän on modernin pronssivalun tiennäyttäjä. Kuitenkaan taiteilijanura ei ollut hänelle itsestäänselvyys.

Ylioppilastutkinnon Joensuussa suoritettuaan hän hakeutui Ypäjän Hevostalouskouluun, sittemmin Sveitsiin hevostenhoitajaksi – suunnitelmissa eläinlääkärin ammatti. Eläimet ja varsinkin hevoset olivat olleet hänelle mieluisia. Mieli muuttui hänen vieraillessaan isoisänsä, kuvanveistäjä Jussi Mäntysen luona Ruotsin Lidingössä. Isoisä laittoi Tarun piirtämään ja muovailemaan ja innosti hakeutumaan taidealalle. Ja sille tiellä hän lähti.

Taru Mäntysen taidekirja Kulkijan näyt (Light House Media) julkistettiin lauantaina 9.11. Warkauden Klubilla, jossa paikalla oli ilahduttavan runsaasti väkeä. Päivää aiemmin hänelle oli Varkaudessa luovutettu Pohjois-Savon taidepalkinto.

Kirja on puhtaasti taidekirja – ei elämänkerta

Taidekirjan nimi pohjautuu Mäntysen näyttelyn nimeen Tampereen Taidemuseossa 23.2.-19.5.2019. Kyseisen näyttelyn veistokset esittäytyvät kirjan sivuilla – samaten historiaa hänen julkisista töistään. Kulkijan näyt -kirja on taidekuraattori, galleristi Veikko Halmetojan suunnittelema kokonaisuus. Hänen lisäkseen kirjan tekstien kirjoittajina ovat Taru Mäntysen hyvä ystävä, professori Anto Leikola ja taidehistorioitsija, kuvataidekriitikko Maaria Salo.

Kirjan esipuheessa Leikolla on otsikko ”Ihmisistä ja eläimistä”, Halmetoja kirjoittaa otsikoilla ”Raskasta ja keveää – kun pronssi alitti tanssin” sekä ”Kuvanveistäjän ammatissa” ja Maaria Salo otsikoi kirjoituksensa ”Tarumaista – pronssiin valettuja synteesejä”. Tekstien välityksellä saa hyvin kattavan näkymän taiteilijan uraan ja hänen teoksiinsa.

Tampereen näyttelyn veistokset esittäytyvät kirjan sivuilla ilman teostietoja – katselijalle annetaan vapaus ja rauha tulkintaan. Teostiedot löytyvät kirjan takalehdillä, joista löytyy myös Mäntysen Curriculum vitae. Tampereen taidenäyttelyn teokset on kuvannut Sampo Linkoneva. Kirjan lukuisten muiden kuvien osalta kuvaajina on ollut useita henkilöitä vuosien varrella.

Jokaisen kirjan syntyprosessi on omanlaisensa ja nyt ilmestyneen kirjan osalta Taru Mäntynen kertoi valmistumisprosessia avoimesti kirjan julkistamistilaisuudessa. Aiemmin, hänen täyttäessään 60 vuotta, Varkauden taidemuseo oli tehnyt kirjan. Tuon ajan jälkeen oli valmistunut paljon veistoksia ja nyt Mäntysen juhlavuoden kunniaksi ilmestyi Kulkijan näyt. Lokakuun lopulla Taru Mäntynen täytti 75 vuotta.

Kirjan nimestä puhuttaessa hän kertoo olevansa ”metsästä nautiskelija”, metsässä kulkija, mielikuvia tulee metsästä.

– Olen kertova tekijä. Veistokset ovat tarinoita – eivät pelkästään esteettisten periaatteiden mukaan tehtyjä. Kuitenkin pitää toimia kuten kuvataiteessa – lähinnä sommittelu, valot ja varjot. Ei voi erottaa abstraktia taidetta ja esittävää taidetta – lainalaisuudet ovat samat, hän sanoo.

Josko hevoset olivat Taru Mäntyselle nuorena mieluisia, hevosaiheesta hän on tehnyt vain muutamia veistoksia.

– Alkuaikoina kuvitelmissa oli, että pitäisin näyttelyn hevosiin liittyvillä teoksilla. Se on vieläkin toteuttamatta. Ehkä tulisi liian suuri kaipuu, jos alkaa tehdä hevosveistoksia.

Luonto, eläimet ja maaseudun rauha ovat Taru Mäntyselle tärkeitä. Taiteilijan vierustalla teos nimeltään ”Pyörre”.

Tällä hetkellä kuvanveistäjä Taru Mäntysellä ei ole suunnitteilla näyttelyjä. Hänen töitään on esillä joulukuun loppupuolelle saakka Varkaudessa Taidekeskus Wäinölässä näyttelyssä nimeltään ”Eläin – Jumalan symboli”. Näyttely koostuu osasta Varkauden ystävyyskaupunki Pirnan kansainvälisen veistoskesä 2019 -näyttelyn teoksista.

Jätä kommentti