Taas tavattiin

Keväällä 1962 keskikoulun päättäneiden luokkatapaaminen Varkaudessa

Torstaina 8.8.2019 ravintola Oscarin takkakabinetti oli täynnä iloista jälleennäkemistä, halauksia ja puheensorinaa. Varkauden yhteislyseon senioriluokka tapasi jo seitsemännen kerran. Mukana oli 21 aktiivia, joku ensikertalainenkin, ja osallistujista kauimmainen Australiasta saakka.

Päivän ohjelmassa oli käynti taidekeskus Väinölässä ja taidemuseossa.  Väinölässä haettiin lisää iloa naivisteilta ja taidemuseossa tutustuttiin Meeri Torvisen elämään ja taiteeseen. Rakennukset olivat kävelymatkan päässä ja kätevästi vierekkäin. Kaupungin omistamat Varkauden museot  sijaitsevat satavuotiaassa entisen tehtaan hotellissa, ja ne esittelevät Varkauden kulttuuriperintöä. Varkauden teollinen historia ja teollisen yhteisön historia koskettavat vahvasti senioreita, mutta taidemuseon lisäksi muuhun näyttelyyn tutustuminen jäi seuraavaan kertaan.

Oscarin takkakabinetti järjestettiin porukalla uuteen uskoon, pöydät U-muotoon, ja kaikki näkivät toisensa. Vietettiin hiljainen hetki joukosta poistuneiden muistoksi. Kuulumisten kierros vuoroin hiljensi, vuoroin riemastutti. Seitsemänkymppisten elämään on mahtunut niin iloa kuin suruakin, ja tutussa seurassa voi kertoa vaikeistakin vaiheista. ”Minulle ei ole tapahtunut mitään” tarkoittaa, että suurimmat mullistukset on jo koettu. Tavattiin viimeksi kaksi vuotta sitten, ja seuraava tapaaminen järjestetään vuonna 2022, jolloin Va-luokan (5A) päättymisestä tulee juhlavat 60 vuotta.

Per aspera ad astra

1950-luvulla elettiin sodanjälkeistä nousukautta, ja myös tehdastyöläisten lapsilla oli mahdollisuus päästä oppikouluun. Monet muistavat ne kymmenvuotiaiden kaksipäiväiset pääsykokeet: oli matematiikkaa, lukemista ja sekä oikeinkirjoitusta että luovaa kirjoittamista. Yhteislyseon ovessa oli lista, josta tulosten jännittäjä voi nähdä nimensä, vaikka nimilistan kuulikin.  Luokat olivat suuria, maksimi taisi olla 42 oppilasta. Keväisin koitti totuuden hetki: nelonen tarkoitti ehtoja, jotka piti kesällä suorittaa, jos tahtoi siirtyä seuraavalle luokalle. Kolmesta nelosesta jäi suoraan luokalleen. Näin luokka koko keskikoulun ajan muuttui, vähän.

Ensimmäisestä neljänteen luokkaan a-luokan valvoja oli luonnonhistorian ja maantieteen lehtori Toivo Sovinen, lempeä ja rakastettava mutta tinkimätön isähahmo, joka istutti oppilaihinsa kiinnostuksen luontoon ja maailmaan. Hänen kuolemansa 7.11.1960 oli järkytys. Luokka hitsautui yhteen, eivätkä seuraavat luokanvalvojat saaneet otetta. Keväällä 1962 luokkasormukseen painettiin lyhenne sanoista ”Per aspera ad astra”, vapaasti suomennettuna ”vaikeuksien kautta voittoon”.

Monien tyttöjen toiveammatti oli sairaanhoitaja, ja he toteuttivat toiveensa. Osa oppilaista jatkoi lukiossa, osa kauppaopistossa, osa teknisellä, osa maatalous- tai kuljetusalalla. Keskikoulupohjalta saattoi ponnistaa myös poliisiksi. On korkeakoulutettuja, uudelleenkoulutettuja ja alanvaihtajia, ja moni on tehnyt vuosien varrella erilaista vapaaehtoistyötä. Maailmaa on nähty. Juurilleen Varkauteen ja lähikuntiin on suuri joukko jäänyt – tai palannut – joko asumaan tai lomailemaan. 

Tuula Torasvirta

Jätä kommentti