Poliisin pimeä puoli -kirja kertoo avoimesti

Eräs ystäväni viestitteli tammikuun loppupuolella, että tulossa on mielenkiintoinen kirja. Odottelin reilun kuukauden ja kirja ilmestyi. Luin kirjan nimeltään Poliisin pimeä puoli – salaisuuksia virkamerkin takaa (Kustannusyhtiö Otava, 2019), kirjan kirjoittajana valtakunnallisen liikkuvan poliisin kenttävalvontaosaston ex-päällikkö, ylikomisario Olavi Lempinen.

Kustantaja kirjoittaa ja otsikoi kirjasta seuraavasti: ”Vauhtia, viinaa, naisia, kolareita, väärinkäytöksiä. Pitkään poliisissa työskennellyt ylikomisario kertoo railakkaasti ja mehevästi arvostetun ammattikunnan salatusta arjesta. Kaunistelematon tositarina yllättää ja viihdyttää. Äänessä on todellinen liikkuva poliisi, joka todisti urallaan uskomattomia tilanteita.”

Kyllä – niillä mennään. Vajaa 400-sivuinen teos käynnistyy 18-vuotiaana armeijaan menneen koulupojan kokemuksista jatkuen Espoon Otaniemessä sijaitsevaan Poliisiopistoon – edeten vaiherikkaiden vuosikymmenien kautta,  uutisotsikoissa olleiden tapahtumien kokemusten kautta – muun muassa Pihtiputaan surmanluodit 7.3.1969, Oulun lentokonekaappaus 30.9.1978 ja Jakomäen pankkiryöstö päättyen Mikkelin panttivankidraamaan 8.-9.8.1986.

Täytyy suorastaan ihastella kirjoittajan tarkkaa muistia ja todennäköisesti tarkkoja päiväkirjamerkintöjä. Matkan varrella on kalustokoulutusta ja ”siviilipuolella” matkailua itänaapuriin – häkellyttävine tapahtumakulkuineen. Kirja on myös erinomainen ajankuva Baltian-maiden tapahtumiin. Olavi Lempinen kertoo kirjassaan myös työskentelystään salanimellä avustajana valtakunnallisten lehtien toimituksellisessa tuotannossa.

Otetaanpa vielä tekstiä kirjan takakannesta: ”Pakanallista pelleilyä papinvaatteissa, kortinpeluuta maaherran valvovan silmän alla, poliisiauton kuljettamista ajokortitta, kosteita ”elämysmatkoja” Neuvostoliittoon, venäläisten taksien terveystarkastuksia valetohtorina…

Edelleen takakannessa kirjoitetaan: ”Virkavallan kulisseissa sattuu ja tapahtuu monenlaista valonarkaa. Hypnotisoija saa poliisioppilaat riisuutumaan ilkosilleen, pumpattava Barbara tippuu Poliisiopiston lipputangosta, rikesakko vaihtuu tukistukseen ja yksi liikkuvan poliisin autokurssin oppilaista paljastuu venäläiseksi vakoojaksi.”

”Kun pitkän uran tehnyt ylikomisario Olavi Lempinen muistelee arvostetun ammattikuntansa salattua arkea, myytti poliisista murtuu rytinällä. Tositarinat virkavallan ja monenlaisten yön sankarien edesottamuksista ovat lennokasta luettavaa”.

Luettuani kirjan, mietin – miten moneen elokuvaan tai tv-sarjaan löytyisi aineksia kirjan sisällöstä. Ilmestymisensä jälkeen kirjan sisältö on ollut tiedotusvälineiden otsikoissa mittavasti. Olavi Lempinen nostaa kirjassaan esille liikkuvan poliisin autoilijoiden ajonopeutta aikoinaan mitanneiden tutkien ongelmat, jotka paljastuivat ja virallisesti tunnustettiin vasta yli vuosikymmenen viiveellä. Nopeustutkat aiheuttivat aiheettomia ylinopeussakkoja – tutkien mittarivirheen uhreiksi joutuivat autoilijat ja sakkoja kirjoitettiin väärin perustein. Lisäksi Lempinen kertoo tapauksia, joissa tutka näytti jonkun toisen auton nopeuden kuin pysäytetyn auton. Kaikkinensa virhenäyttämiä olivat aiheuttaneet gsm-puhelimenkäyttö sekä vallitsevina sääolosuhteina esimerkiksi vesi- tai lumisade.

Liikkuva poliisi (LP) – ”lentävät”, kuten aikoinaan sanottiin, oli poliisille kuuluvia turvallisuustehtäviä hoitava, liikennevalvontaan erikoistunut poliisin valtakunnallinen yksikkö, joka lakkautettiin vuoden 2014 alussa. Nykyisellään poliisipartioita näkee enää erittäin harvakseltaan liikenteessä. Liikenneturvallisuuden osalta keskustelua on merkittävästi nostanut esille Liikkuvan poliisin Perinneyhdistys ry, joka on kysynyt muun muassa automaattisen nopeusvalvonnan merkitystä.

Oheiset kuvat kirjasta/Olavi Lempisen kotiarkisto.

Jätä kommentti