Väri-nää Taidekeskus Väinölän tammikuussa

Kauan on tiedetty, että ihminen on oppimiskykyinen läpi elämän. Lisäksi iät ja ajat on tiedostettu, että taiteet eri muodoissaan ravitsevat kuluttajaansa. Taiteellinen ilmaisu on väline, jolla voimme kertoa elämäntarinoita, kuvata sisäisiä tuntoja sekä hahmottaa ja kuvata ulkoista todellisuutta. Taiteen tekeminen opettaa näkemään sisään ja ulos.

Taide eri muodoissaan lisää hyvinvointia ja ylläpitää terveyttä. Taiteen tekeminen on prosessiluonteista – tunteiden kirjo vaihtelee laidasta laitaa. Voimme kokea pettymystä omaan osaamiseen, mutta yös runsaasti onnistumisen elämyksiä.

Kuinkahan monelta eläkeikäiseltä kuvien tekeminen on jäänyt elämän ruuhkavuosien jalkoihin – vaikka salaista kiinnostusta ja aikaa olisikin ollut? Tämä ajatus oli pulpahtanut pintaan reilut toistakymmentä vuotta sitten. Pohdinnoista käynnistyi tammikuussa 2007 Portaanpään kristillisessä opistossa Lapinlahdella Väri-nää – kuvataidekoulu varttuneille, kohderyhmänään työvuodet taakseen jättäneet, kuvan tekemisestä kiinnostuneet vasta-alkajat ja vähän kuvataidetta harrastaneet.

Varkaudessa Taidekeskus Väinölässä avautui lauantaina 5.1.2018  ”Ryhmä 16 Värin-ää – Matkalla taiteen maailmaan” -näyttely, joka koostuu Väri-nää -kuvataidekoulun jatkokurssin ryhmäläisten töistä. Videojutussamme välähdyksiä avajaisten tiimoilta ja haastattelussa ryhmän opettaja, kuvataiteen lehtori Tuula Karjalainen sekä ryhmäläisistä Marja-Muusa Hämäläinen, Timo Vuojus ja Anna-Liisa Hakola.

Jätä kommentti