Majatalo

Kirjoittanut: Sampo Salmenoja.

Aikoinaan majatalon ikkunasta näkyi metsikkö. Kylän asukkaat olivat käyneet pariutuessaan kaivertamassa sydämen ja nimikirjaimet metsikön keskellä avautuvan lammen ympärillä kasvaviin tammiin. Enää ei puita ollut, ja lampi oli täytetty. Paikalle oli rakennettu asvalttitie ja suoraan ikkunan alle parkkipaikka.

Mies naputteli majatalon kulmapöydässä olutlasiaan ja katseli ikkunasta noin vuosi sitten käytettynä ostettua Audia. Vasemman etuvalon vieressä oli lommo, jonka hän oli aiheuttanut työpaikan parkkipaikalla. He olivat miettineet korjaamista, hän ja vaimo, mutta rahat olivat olleet tiukilla. Ajajan penkki oli vedetty taakse, koska hänen mahansa oli kuin huomaamatta pyöristynyt – vaimon penkki oli vedetty eteen. Molempien penkkien päällyste oli rispaantunut. Vaimon puolen häikäisysuoja oli alhaalla huulipunan laittoa varten. Hän muisteli, kuinka heti auton ostettuaan he olivat asettuneet kuin luonnostaan omille istuimilleen. Yhteistuumin he olivat myös asentaneet edelleen penkkien välillä kimaltelevan helmiverhon. Ajaessa hän ohjasi ja vaimo seurasi, elämässä toisinpäin.

Hyvillään tästä aforismista hän tyhjensi oluensa ja haki konjakin. Hörppiessään konjakkia hän kuljetti katsetta ympäri majataloa, joka ei ollut juuri muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa.

Jukkapalmu seisoi ulko-oven vieressä. Hän oli aikanaan kussut sen juurelle, tyhjentänyt ruukun lattialle ja julistanut olevansa Tarzan. Seinän vierustaa kiersi baaritaso, jolla oli keräämättömiä tuoppeja. Baaritiskin vieressä kulunut tikkataulu möllötti paikallaan. Hän oli nuorena heittänyt ohi osuen viskipulloon, joka tippui ja hajosi. Aukinainen ikkuna oli suonut tuolloin pakotien. WC:n oven yläpuolella roikkui täytetty villisian pää, jonka silmissä roihusivat mielipuoliset aariat, jotka seurasivat tilan joka kolkkaan. Kulmassa, hänen vieressään, jukeboksi istui hiljaa. Pöydät oli ripoteltu niin, että keskelle lattiaa jäi pieni tanssitila, jossa hän oli vaimon kanssa aikanaan valssannut pikkutunneille asti maistraatissa käynnin jälkeen. Pöytien yli oli heitetty likaisenkeltaiset pöytäliinat. Hieman ulko-ovesta oikealla roikkui seinällä taulu, jossa kasvot tuijottivat himmeästi valaistun mökin ikkunasta pimeään metsään. Tiskin vierellä oli ajan patinoima sylkykuppi, jota hän ei muistanut koskaan käytetyn. Katosta roikkui koukkuja, joissa muutamissa oli kiinni kukkaruukkuja muovikasveineen, ja yhdestä koukusta riippui lamppu. Monet koukuista olivat kuitenkin käyttämättä, olivat hänestä aina olleet. Tummat parrut seinillä ja katossa sulkivat kaiken sisäänsä.

Lamppu katossa väreili. Hän katsoi ikkunasta avautuvaa aukeutta, silmäili sitten majataloa ja viimein autoa. Koko sinä aikana, kun hän oli siinä istunut. ei autoja ollut ajanut ohi. Pöydät olivat tyhjiä ja baarimikko pisti päänsä aika ajoin esiin takahuoneesta kysyäkseen, tarvitsiko hän jotakin.

Hän oli alusta alkaen tiennyt, että takaisin tulo oli ollut virhe.

Tyttö läimäytti auton oven kiinni. Hän veti shaalin olalleen, sytytti tupakan ja potkaisi auton rengasta. Viimeisin parisuhde oli kariutunut, ja hän oli lähtenyt tien päälle vailla suunnitelmaa. Pian hän meni sisään majataloon ja istui ikkunan viereiselle pöydälle.

”Näytät tutulta”, mies sanoi tytölle. ”Onko äitisi kenties paikallisia?”

Tyttö yllättyi: ”Kyllä, hän muutti täältä pois nuorena.”

”Oliko hänen nimensä Liina?”

”Kyllä.”

Mies rapsutti päätään. Hän napautti pöytää kämmenellä.

”Kaunis tyttö, oli koulussa luokkaa alempana”, hän sanoi.

”Teillä on hyvä muisti”, tyttö sanoi.

”Nojaa. Sinulla on vain samanlaiset pörröiset hiukset.”

Tyttö kävi hakemassa lonkeron. Baarimikko kuuli askeleet ja ilmestyi heti palvelemaan häntä. Tyttö otti juoman ja käveli ympäriinsä. Hän vietti sormea pölyisiä pöytiä pitkin. Hän yritti laittaa rahaa jukeboksiin.

”Se on ilmainen”, mies sanoi.

”Sehän mukavaa”, tyttö sanoi ja punastui.

Jos vielä oot vapaa, tule vaan, jos vielä oot vapaa, sun kai saan, rahiseva musiikki parahti soimaan. Tyttö keinahti pari kertaa puolelta toiselle ja jäi katselemaan villisian päätä. Hän jatkoi kierrosta ja jäi taulun eteen seisomaan. Haaveita vain, enkä muuta milloinkaan kai saa. Siitä hän jatkoi miehen pöytään.

”Voitteko katsoa juomaani hetken?” tyttö kysyi.

”Voin kyllä varjella sitä näiltä ihmismassoilta”, mies sanoi ja oli katselevinaan tyhjää huonetta kuin se olisi täynnä.

”Oikea herrasmies”. tyttö sanoi teatraalisesti. ”Aina”, mies sanoi. ”Sinuttele muuten vaan.”

”Selvä.”

Tyttö kävi vessassa. tuli takaisin ja istui miehen pöytään. ”Oletteko käymässä”, tyttö sanoi ja lopetti lauseen kesken kuin olisi muistanut jotakin.

”Oletko käymässä täällä vai asutko lähistöllä?”

”Lomalla, viettämässä helmihäitä”, mies sanoi ”Helmihäitä?” tyttö kysyi

Mies oikoi jäseniään ja haukotteli.

”30 vuotta yhdessä, hän sanoi.

Se on paljon se”, tyttö sanoi hymyillen. ”Onko vaimosi jossakin?”

Hän lepää yläkerrassa”, mies sanoi nopeasti ja nyppi oikealla kädellä vasemman ranteensa karvoja. ”Tavattiin ensimmäisen kerran täällä 35 vuotta sitten. Samana päivänä kun paikka avasi ovensa.”

”Tässä paikassa taitaa olla paljon muistoja”, tyttö sanoi.

”Kyllä niitä on kertynyt.”

Tyttö tiputti olkalaukkunsa lattialle. Sitä nostaessaan hän sattui katsomaan ulos ikkunasta.

”Oliko se metsä lampineen jossakin tuossa”, tyttö sanoi ja osoitti ulos ikkunasta. ”Äiti kertoi kuinka sinne kaiverrettiin seurustellessa sydän ja nimikirjaimet kun rakastuttiin.”

”Tuollahan se”, mies sanoi. ”Siellä käytiin”, lause töksähti keskeneräisenä.

”Voisitko näyttää, missä se lampi suunnilleen oli?” tyttö kysyi.

”Käydään vain siinä. Se on tuossa ihan näköetäisyydellä”, mies sanoi.

***

He viimeistelivät juomansa. Lyhyen matkan käveltyään he tulivat kohdalle, jossa mies kertoi lammen sijainneen.

Tyttö hyppäsi tasajalkaa, tömisti maata pari kertaa oikealla jalalla ja kerran vasemmalla.

”Siinä on rakkaudelle!” hän huusi.

Mies hymähti ja hyppäsi hänkin pari kertaa: ”Ottakoon tuosta!”

”Sinähän olet onnellisesti naimisissa”, tyttö sanoi ja polkaisi vielä maata. ”Saatanan kusipää käärme, vittu petti vielä sen lutkan kanssa.”

”Kun näin pitkään on ollut naimisissa, voi sitä maata potkaista useammankin kerran”, mies sanoi.

Hän tömäytti maata kaikella voimallaan. Hän katsoi tyttöä, joka irvisti. Tytön silmissä pilkahtivat mielipuoliset säkeet. Hän kuvitteli tytöllä torahampaat, jotka ojossa tämä rynnisi hänen kimppuunsa. Hampaat uppoaisivat pehmeään kudokseen ja heittäisivät ruohon ilmaan.

Tyttö veti syvään henkeä ja sytytti tupakan.

”Voidaan mennä takaisin”, hän sanoi.

He kulkivat kuvitteellisen metsän läpi. Mies mutkitteli huomaamattaan nuoruutensa polkua myötäillen. Tyttö seurasi hieman ihmeissään.

”Se on kyllä aika hieno, että on tuollainen kiintopiste kuin tuo majatalo”, tyttö sanoi.

”Niinhän se on”, mies sanoi.

Hän tuumiskeli tytön huomiota. Oluen tilattuaan hän napsautti sormiaan.

”Odotas, haen yhden jutun autosta ja näytän jotain”, mies sanoi.

Hän oli jo nousevinaan, mutta istuikin takaisin tuolille ja raapi vasenta kättään.

Tyttö haki lonkeron ja tuli takaisin.

”Mitä ajattelit näyttää?” tyttö kysyi.

Hetken tilannetta puituaan mies sanoi: ”Kohta näet.”

****

Mies käveli verkkaisesti autolle ja poimi takakontista kuvakansion. Auringon viime säikeet välkehtivät helmissä. Hänestä se oli oikein sopivaa. Hän suuntasi takaisin sisään ja pöytään istumaan. Lamppu välähteli hetken. Hän avasi varovaisesti kuvakansion ja käänsi sen tytön puoleen.

”Kuulin tarinan isältäni”, mies sanoi. ”Katsos tässä kuvassa isoäitini ja isoisäni poseeraavat sillalla Ämmänkosken konepajan edessä.”

”Komea pari”, tyttö sanoi.

Tyttö uitti etusormea lonkerossa ja nojasi lähemmäs kansiota.

”Tässä on kuva heistä nuorempina”, mies sanoi, käänsi sivua ja palasi sitten takaisin ensimmäiseen kuvaan. ”He tapasivat ensimmäisen kerran sylivauvoina tuolla konepajalla. Molemmat työskentelivät siellä myöhemmin.” Hän käänsi katseensa lattiaan. ”Vielä vanhempinakin he usein kävivät kävelyllä sen ympäristössä.”

”Ihanko totta”, tyttö sanoi.

”Mutta ajattele tätä”, mies sanoi lähestulkoon nousten tuolilta. ”He molemmat syntyivät samana vuonna kuin konepaja valmistui. He selvisivät kaikenlaisista koettelemuksista, vuoden 1918 sisällissota mukaan lukien.”

”Tuohon aikaan täytyi olla sitkeä”, tyttö totesi.

”Tietysti”, mies sanoi nopeasti ja jatkoi sitten rauhallisemmin. ”Mutta ihmeellistä oli, kuinka konepajan palo seuraavana vuonna sattui samaan aikaan isoisän kuoleman kanssa.”

Tyttö katsoi miestä.

”Se on kieltämättä aika erikoista”, tyttö sanoi.

Mies katsoi tyttöä.

”Eikä siinä vielä kaikki”, mies sanoi. ”Isoäiti katosi myös. Kuin maa olisi niellyt.”

”Entä isäsi?”, tyttö kysyi.

”Hän muutti siskonsa kanssa tätinsä luokse.”

***

Tyttö kaivoi laukustaan leivän. Hän avasi sen kääreistään ja alkoi syödä. Hän valitsi jukeboksista kappaleen. Palatessaan tuolille hän huitaisi olkalaukkuaan, josta vierähti pöydälle zippo. Hän laittoi välittömästi käden zipon päälle.

”Ja isoäitisi – ”, tyttö aloitti.

Mies keskeytti: ”Ei koskaan löytynyt, ei jälkeäkään.”

Baarimikko kurkisteli takahuoneesta. Tyttö heitti zipon takaisin laukkuun. Mies hieroi niskaansa.

Mies tarkkaili tyttöä ajatuksissaan. Tyttö nojasi taaksepäin. Tyttö katsoi hetken kattopalkkeja ja hieroi sitten silmiään, räpytteli silmäluomia, virnuili. Humalan asettuessa sisään tytössä ilmeni piirteitä. Epämiellyttäviä sekä viehättäviä. Vähintäänkin ärsyttäviä.

”Siellä täytetyllä lammella”, mies sanoi, ”puhuit varmaankin jostakin miehestä.”

Tyttö kaivoi taskusta nenäliinan ja rypisti sen palloksi. Hän heitti sen olkansa yli. Pallo osui verhoihin ja tipahti lattialle.

”Hän on menneisyyttä”, tyttö sanoi.

”Noinko vain?”, mies uteli.

Tyttö naksautti niskojaan.

”Vapaushan se tässä on tärkeää. Ei meidän juttu toiminut”, hän sanoi.

Kattolamppu sammui. Hetken päästä lamppu käynnistyi uudelleen. Miehestä näytti kuin jokin tunnelma olisi välähtänyt työn kasvoilla. Epätoivoinen tai kylmä. Jokin kuitenkin.

”Tuleekohan vaimosi pian?” tyttö kysyi.

”Hän oli kovin väsynyt”, mies sanoi ja mietti jatkavansa sanomalla, ei hän varmaan tule pitkään aikaan. Niin hän sitten jatkoikin: ”Ei hän varmaan tule pitkään aikaan.”

”Oliko teillä ehkä jotain riitaa?” tyttö kysyi.

Mies katsoi lattiaa.

Ei, ei mitään mitä ei olisi jo ratkaistu”, hän sanoi.

”Se on hyvä.”

***

Aurinko laski. Ulkona oli pimeää. Baarimikko toi kummallekin laskun.

”Anna mä maksan”, mies sanoi.

Tyttö avasi lompakkonsa ja laski rahoja.

”Ei, voin kyllä hoitaa oman osuuteni”, hän sanoi.

”Äh”, mies puhahti ja heilautti ylimalkaisesti oikeaa kättään. ”Pidit seuraa vanhalle miehelle. Tämä on vähintä mitä voin tehdä.”

”Kiitos.”

Mies tuijotti villisian päätä.

”Onkohan tämä rakennettu syntymänne aikaan?” tyttö kysyi. ”Sinun ja vaimosi.”

”Mikä?” mies kysyi.

”No tämä majatalo.”

Mies kohautti olkiaan. Hän käänsi katseensa villisiasta pimeään ulkoilmaan.

”En tiedä, ei kai sillä ole niin väliä”, hän sanoi.

”Niin, eipä kai”, tyttö sanoi.

Baarimikko tuli hakemaan rahat tehdessään kotiinlähtöä ja kysyi, aikoiko neiti jäädä majataloon yöksi.

Tyttö tunsi päivän ja alkoholin painon. Hän mietti hetken. Hän otti pöydältä hammastikun ja kaiveli etuhampaidensa välejä.

”Katsotaan”, tyttö sanoi.

Mies heilutti päätään puolelta toiselle. Hän naputteli jalalla lattiaa. Yrittäessään nousta tuolilta hän kaatui ja nousi välittömästi ylös.

”Pitää käydä vessassa”, hän sanoi.

Mies meni vessaan.

***

Tyttö istui ja odotti kaksi päivää myöhemmin pienessä huoneessa. Hän yritti järjestellä ajatuksiaan. Isoäiti katosi kuin tuhka tuuleen. Riidat on ratkaistu. Naimisissa niin pitkään oltua voi maata tampata enemmänkin.

Poliisi saapui huoneeseen.

”Tappoiko se mies vaimonsa?” tyttö kysyi välittömästi.

”Ei voida vielä varmuudella sanoa mitään”, poliisi totesi. ”Ruumis oli pahasti palanut, kun se löydettiin majatalon raunion seasta.
Tyttö risti kätensä. Hän nojasi taaksepäin

”Mitä osaisitte kertoa miehestä?” poliisi tiedusteli.

Tyttö kallisti päätään oikealle. Näin jälkikäteen ajateltuna mies oli vaikuttanut hellältä, kiltiltä ja äärettömän surulliselta. Oli kuitenkin vielä jotakin, hiljaista, vihan kyllästämää, joka kiersi sormensa tytön ajatusten ympärille.

”Se oli erittäin outo”, hän sanoi.

 

Klikkaa alta luku, johon haluat siirtyä! Tai jos haluat tulostaa koko kirjan, voit ladata sen tästä pdf-muodossa. Julkaisemme kirjan lukuja blogissa muutaman viikon ajan päivittäin!

Rikosaalto-kirja

  1. Dekkarit-festivaalin kirjoituskilpailun satoa: Rikosaalto-kirja
  2. Tuomarit ja teloittajat
  3. Vapaus punatähti
  4. Perhosvaikutus
  5. Peilikuvat
  6. Höyrypaatti
  7. Uuni
  8. Ruostumatonta terästä
  9. Kunnes toisin todistetaan
  10. Taivaanpankko
  11. Palanut silmukka
  12. Piru seinässä
  13. Pahan palkka
  14. Majatalo
  15. Askeleet
  16. Haalea Madonna
  17. Konepajan Maestro
  18. Raportti
  19. Silmästä silmään
  20. Verstas
  21. Ämmäkosken viides uhri

Jätä kommentti