Tuhkimo osoitti – kivaa ei ole koskaan liikaa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Kuvat: Varkauden Teatteri/Sini Tullila

Varkauden Teatterin ohjelmistossa ei ole ollut pitkään, pitkään aikaan ollut perinteistä klassikkosatunäytelmää – nyt on. Varmasti monille tuttuakin tutumpi Tuhkimo sai ensi-iltansa lauantaina 14.4. ja tämän kevään aikana näytelmä saa alun toistakymmentä esitystä ensi-iltansa jälkeen – jatkaen Varkauden Teatterin ohjelmistossa syysnäytäntökaudella. Varkauden Teatterin Tuhkimo-näytelmän on käsikirjoittanut kansansadun pohjalta Helena Anttonen ja näytelmän on ohjannut varkautelaislähtöinen Ville Kiljunen, joka on ohjaustyössään Varkauden Teatterin työryhmän kanssa yhdessä luonut ”kokoperheenteatteria” – teatteria kaikille.

Myös satumaailmaan pohjautuva teatteriesitys viehättää – mukana vakava leikillisyys. Ihmiset ovat kirjoittaneet sadut – mielikuvitus ja alitajunta ovat tuottaneet sadut. Ihmiset toimivat kirjoittajina, kertojina ja kuulijoina – teatterintekijä tavallaan jatkaa perinnettä, jonka sadunkirjoittaja on aikanaan luonut. Ja vaikka teatteri on esitystä ja ”leikkiä” ,kuitenkin katsojille nähtäville ja koettavaksi tuodaan aitoja asioita ja kuvia maailmasta – meistä ihmisistä itsestämme. Iloa, surua, rakkautta – kaikki on läsnä.

Varkauden Teatterin Tuhkimo-esitys on tunnistettavissa Tuhkimo-saduksi, josta löytyvät siihen liittyvät elementit. Perinteinen satuklassikko on uudistettu ja maustettu musiikilla, huumorilla, vitseillä, rytmillä ja hervottomilla hahmoilla – uudistettu ajattomuudella väreillä leikkien. Jossakin hetkessä tuntuu, että ollaan historiallisessa goottihengessä, mutta joku toinen hahmo on ihan toisesta maailmasta.

Nykypäivään Tuhkimo asettuu oivallisesti – ollaan uusioperheasetelmassa vastakkain asetteluineen. Pysähtyy miettimään – mitä on olla yksin, mitä on löytää ystävä – kysymysmerkkejä löytyy matkan varrelta. Mutta silti Varkauden Teatterin toteutus on raikas, hyvänmielen näytelmä, jossa on uutta näkökulmaa. Ja musiikki nivoutuu soljuvasti näytelmänkulkuun sellaisiin paikkoihin, joissa on musiikin paikka. Eli laulua ja musiikkia ei pelkästään musiikin vuoksi, vaan musiikki vie asioita eteenpäin. Kaikkiaan lauluja on puolentusinaa – säveltäjänä Varkauden Teatterin teatterinjohtaja Kari Suhonen, sanoittajana ohjaaja Ville Kiljunen ja sovittajana, taustanauhojen tekijänä jyväskyläläinen Ari Kauppinen.

Jälleen kerran on annettava kiitos Varkauden Teatterin näyttelijöiden ja työryhmän tasaisen vahvalle osaamiselle – ketään erityisesti esille nostamatta ja ketään unohtamatta. Rooleissa olivat Jussi Immonen, Annikka Kaistinen, Kirsti Karttunen, Piia Kolima, Leena Liimatainen, Jukka-Pekka Löhönen, Tiina Ruutiainen, Markku Ryytty, Mirja Ryytty, Ville-Veikko Valtanen ja Maija Yrjölä. Lavastus on Sami Härkösen, puvustus Taina Peltomäen ja koreografiat Piia Koliman. Kampaukset ovat Kirsti Karttusen käsialaa, äänet Jussi Heiskasen ja valot Marko Etelärinteen. Esityksen näyttämömies on Petteri Ryytty.

Näytelmän puvustuksessa oli ”irroteltu” tyylikkäästi ja värikirjo toi tunteen, että nyt avautui esirippu kevääseen ja kesään. Tuhkimon tanssiaispuvun suunnitelman oli loihtinut pukusuunnittelukilpailun voittaja, jäppiläläinen Elina Rissanen.

Tuhkimo-näytelmän roolitulkinnoissa oli helppoudentunnetta positiivisella asenteella – kotoisasti tehtynä varkautelaisittain. Kun näytelmän ensimmäisessä laulussa laulettiin ”Tästä tulee hyvä päivä”, niin  jo siinä vaiheessa olin ”myytyä miestä”. Näytelmä vei mukanaan.

Puhuttaessa ”kokoperheenteatterista” ja yleensäkin esityksen kohderyhmien ikärakenteesta, omalta osaltani tuo toteutui mallikkaasti. Ensi-iltaseuralaisenani oli muutaman päivän kuluttua viisi vuotta täyttävä tyttärentytär ja toiselle puolelle istumapaikalle sain 92-vuotiaan herrasmiehen. Yhdessä koettiin esitys, jonka teatteriyleisö palkitsi runsain väliaplodein.

Varkauden Teatteri kertoo julisteessaan olevansa Itä-Suomen ilopilleri. Olen ihan samaa mieltä. Tuhkimo-esityksen ”korvamatolaulun” mukaan ”tästä tulee hyvä päivä, tästä alkaa hyvä elämä” jäi soimaan. Ja kuin pisteeksi iin päälle soimaan jäi mieleeni näytöksen kukituksien jälkeen ohjaaja Ville Kiljusen lausahdus: ”Hyvä Varkaus!”

Jätä kommentti