Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa – näinhän sanotaan. Monesti varmasti totta ja niin myös pankkivirkailija Aimo Niemen osalta näytelmässä Loma. Sinänsä nykyajassakin tunnistettava suomalainen mies, jonka sosiaaliset taidot ja kommunikointikyky ovat eksyksissä yllättävissä ja jyrkästi muuttuvissa elämäntilanteissa. Risto Jarvan kulttielokuvaan Loma pohjautuvan teatteriversion ensi-ilta Varkauden Teatterissa oli helmikuun kolmannen päivän iltana.
Eletään vuotta 1976. Penkkiurheilua harrastava, lupsakka, avioerosta toipuva pankkivirkailija Aimo Niemi päättää lähteä stressilomalle. Tarkoitus on mennä Innsbruckin talviolympialaisiin kannustamaan suomalaisia hiihtäjiä. Kuitenkin lentoasemalla menee jotakin pieleen ja Aimo joutuukin Rodokselle matkaavaan koneeseen. Siitä seuraa, että Aimon ja hirtehisen seuramatkajoukkion yhteisloma alkaa – Aimon osalta ei kovinkaan myönteisesti.
Raija ja Pentti Nokkalan käsikirjoitukseen Varkauden Teatterin produktioon oli ohjaaja Jouni Rissanen kiinnittänyt oleellisena osana myös nykyajan, jossa neljän vuosikymmenen takaisia lomamatkan sattumuksia Aimo-ukki kertoo pojanpojalleen Samille. Kyseessä on todentuntuisesti sukupolvien kohtaaminen ja viestiminen molemminpuolisesti.
Varmasti suuri osa suomalaisista on nähnyt Loma-elokuvan, joka antaa ymmärrystä myös teatteriversioille. Se on sopeutumistarina Aimolle, mutta sarja irtiottoja Suomesta muille etelänmatkailijoille. Pimeästä ja pakkasesta on tultu etelän lämpöiseen Välimeren ympäristöön.
Aimolle se on pakon sanelema juttu, muu turistijoukko koheltaa. Mutta – vaikka näytelmä sisältää paljon ryntäilyä, poukkoilua, irtiottoja suomalaisuudesta ja arjesta, mukana on myös positiivista vilunkipeliä. Näytelmä sisältää kuitenkin oikeita tositarinoita rakkaudesta ja rakastumisesta. Kaikkinensa näytelmän aineksista syntyy romanttinen retrokomedia, jonka mukana moni katselija muistelee omia etelänmatkojaan. Ehkä muistikuviin löytyykin samoja henkilöhahmoja kuin teatteriversion parrasvaloissa.
Näytelmän toteutuksessa on kivasti mukana äänimattoa ja tehosteita valojen syventäessä tunnelmaa. Retrovaatteet ovat oma lukunsa ja muukin esityksen rekvisiitta – aina filmijärjestelmäkameraa myöten. Lavastus muuntautuu sujuvasti eri kohtausten käyttötarkoituksiin – esimerkiksi lentokenttämuurista Rodoksen raunioiksi.
Varkauden Teatterissa on vähän väkeä tekemässä paljon. Tarvitaan yhteistyökykyä ja toimintaa maksimaalisella tasolla, jotta kaikki komponentit on saatu kohdalleen – näyttelijät, puvusto, tarpeisto, lavastamo, lavastajat, äänimies, valomies – ketään muutakaan unohtamatta.
Näytelmän rooleissa ovat: Pia Anttila, Annikka Kaistinen, Sakari Kautto, Leena Liimatainen, Jukka-Pekka Löhönen, Jussi Mikkonen, Markku Ryytty, Mirja Ryytty, Ville-Veikko Valtanen ja Maija Yrjölä. Lavastuksen toteutus on Jonna Kuittisen, puvustus Taina Peltomäen, musiikin on säveltänyt Kari Suhonen, kampaukset on tehnyt Kirsti Karttunen, äänet ovat Jussi Heiskasen käsialaa ja valot Marko Etelärinteen.
Ensi-illan jälkeen voi todeta, että paketti oli saatu hyvin kasaan. Ja Aimo oli hyvin Tina Turnerinsa katsonut. Että mistäkö kysymys? Kannatta käydä tarkistamassa Varkauden Teatterissa.
Kuvat: Varkauden Teatteri/Sini Tullila