Viikolla seitsemän ensi vuoden helmikuussa, Päiviönsaari on Varkaudessa keskeinen paikka, kun viikonloppuna 18.-20.2.2016 Waltterinpuisto on soolojäänveiston SM-kisojen tapahtumapaikka. Ja saman viikon alussa, tiistaina 16.2. käynnistyy Ruukin Helmi-kulttuuritapahtuma, kestäen 20.2. saakka. Tavoitteena on saada koko viikko tapahtumarikkaaksi ja merkitykselliseksi Varkaudelle.
Suomen Latu ry:n alaisten Soolojäänveiston SM-kisojen järjestelyistä vastaavat yhteistyössä Navitas Kehitys Oy, Lumihukat ry, Varkauden Latu ry, Ravintola Kaks Ruusua ja Varkauden kaupunki. Kilpailuun osallistuu 10 veistäjää, jotka aloittavat työskentelynsä torstaina klo 15. Jääveistokset valmistuvat lauantaina klo 15 mennessä, raati valitsee voittajan ja palkintojenjako tapahtuu lauantaina klo 16. Myös yleisö pääsee äänestämään omaa suosikkiaan.
Kisaan pääsevät automaattisesti edellisen SM-kisan kolme parasta, joukossa varkautelaisille tuttu ammattilainen lumen-, hiekan ja jäänveistossa, Marika Walldén, joka sijoittui edellisissä kisoissa toiseksi. Hän on aloittanut lumenveistolla vuonna 1987 ja kiertänyt maailmalla kisaamassa.
– Jäästä voi tehdä oikeastaan mitä vaan. Jää on läpinäkyvä materiaali ja se pitää huomioida suunnitelmissa. Veistoksiin saa erilaista tunnelmaa valoilla. Kilpailujen lisäksi jäästä tehdään tilaustöinä esimerkiksi pienempiä veistoksia tarjoilupöytiin tai vaikkapa traktori luonnollisessa koossa. Ja jääsaunat sopivat hyvin suomalaiseen jäänkäyttöön, kertoo Marika.
Yksi tunnetuimpia jää-/lumirakennelmia Suomessa on ollut Kemin Lumilinna. Maailmalla jäästä veistetään todella massiivisia rakennelmia, esimerkiksi Kiinassa 35 metriä korkea, 3-kerroksinen jäälinna, varustettuna näköalahisseillä ja liukuportailla.
– Kiinalaiset tekijät ovat todella huippuja – he työskentelevät käsisahoilla, sanoo Walldén ja jatkaa, kuinka maailmalla kierrettäessä on viety Suomi-kuvaa eteenpäin. Maailmalle on viety jäänveistoa myös ”Tulijää”-tapahtumina eli ”on polteltu jäitä”. Näin on tehty myös Varkaudessa ”Talvipäivänseisaus”-tapahtumissa.
Myös kesätapahtumissa – esimerkiksi Hampurissa jäätä veistettiin +25 asteen lämpötilassa – jää ei sula, romahda ja häviä yht´äkkiä. Jos on oikein kuuma, jäänveistossa käytetään ilmasumutetta ja näin voidaan tehdä mm. liitoksia.
– Materiaalin väliaikaisuus kiehtoo. Tehdään iso veistos, joka voi kestää vain lyhyen ajan. Se on vain muistoina kuvissa, mutta jääveistokset leviävät sitä kautta. Halutaan jakaa ihmeellistä ja ainutkertaista – sellaista, mikä ei ole jokapäiväistä, sanoo Marika, jonka mukaan jokainen jääveistos puhuu omasta puolestaan katsojalle.
– Jokainen jäänveistäjä kisaa itsensä kanssa, että saa veistoksen tehtyä. Vaikka kyseessä on SM-kisa, tapahtuma on tavallaan festivaali, kun kollegoita on paikalla.
Pikkupakkanen toiveissa
Jäänveiston SM-kisaan osallistujien kesken arvotaan jääkimpaleet, korkeudeltaan kaksi metriä ja leveydeltään yksi metri. Jäät nostetaan Komminselän venelaiturin kohdalta.
Marika Walldénin mukaan tapahtuman säällä sinänsä ei ole merkitystä. Veistäjän kannalta muutaman asteen pikkupakkanen on hyvä. Toiveissa on myös, että ennen tapahtumaa saadaan ”oikea talvi”.
Myös varkautelaisia lapsia pyritään saamaan mukaan jään- ja lumenveistämiseen. Lapsille on oma Lumiukko-lumenveistotyöpaja. Tavoitteena on saada aikaiseksi iloisennäköinen lumiukkopuisto.
Soolojäänveiston SM-kisan kilpailunjohtaja Pekka Kinnunen toteaa Varkauden Ladun roolin olevan erittäin merkittävä. Eli miten hyvin yhteistyökumppani saa kolattua jään päällä olevan lumen ja miten paksua jäätä sitten aikanaan saadaan.
Veistäjän kannalta kisapaikka on ihanteellinen, koska se sijaitsee keskellä kaupunkia Päiviönsaaressa ja pysäyttää ihmisiä seuraamaan kisaa. Sähkö on saatavilla kätevästi ja vierustalla on kiinteistö, jossa kilpailijat majoittuvat, ruokailevat, lämmittelevät, saunovat ja myös säilyttävät jäänveistossa tarvittavat työvälineensä.
Jäänveiston SM-kisatapahtuman yhteydessä kahden päivän aikana Ravintola Kaks Ruusun yläkerrassa toimii lähiruokatori, sisältäen myös muita esittelypisteitä. Päiviönsaari elää ja voi hyvin.
Teksti: Vesa Moilanen, kuvat: Marika Walldén