Eero Seppänen: Äänestyspakko poistaisi vajeen demokratiassa

(Eduskuntavaalit järjestetään seuraavan kerran Suomessa sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.-14.4.2015 ja ulkomailla 8.-11.4.2015. Eduskuntavaaleissa 2015 valitaan 200 kansanedustajaa ja siinä saavat äänestää kaikki äänioikeutetut, eli viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Sykkeessä-kaupunkilehti on haastatellut Varkaudessa ja Leppävirralla asuvat eduskuntavaaliehdokkaat. Tämä haastattelu ilmestyi alunperin Sykkeessä-lehdessä 2/2015.)

Eero Seppäsellä on vankat mielipiteet ja sanottavansa. Yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat hänen mielestään perusasioita.
Eero Seppäsellä on vankat mielipiteet ja sanottavansa. Yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat hänen mielestään perusasioita.

Kun suomussalmelainen Eero Seppänen pari vuosikymmentä sitten perusti Suomen Nälkäänäkevien yhdistys ry:n, hän ei voinut aavistaa, että myös nykypäivänä nähdään nälkää. Ei ole työtä ja toimeentuloa, ei ehkä asuntoakaan pään päällä.

– Leipäjonot ovat vaan pidentyneet. Päätöksentekijöiden toimet asian hyväksi eivät saa hurraahuutoja, sanoo Seppänen, joka Itsenäisyyspäivänä tapasi Heikki Hurstin Helsingin Hakaniemen torilla ja edellisenä päivänä kävi sanomassa suorat sanat eduskunnassa.

– Uutiskanavilla tulee poliitikkojen suusta päällimmäisenä hyvinvointivaltio-sana. Kuitenkin maassamme on 600.000 köyhyyden rajan alapuolella elävää suomalaista. On piilotyöttömyyttä ja ihmiset eivät halua lähteä yhteiskunnan byrokratian rattaisiin – elävät mieluummin kerjuulla ja ”loisena”. Suomi-hyvinvointivaltio on loppuun käsitelty varsinaisessa merkityksessään – hyvinvointia on vain hyväosaisilla, hän jatkaa ja nimeää näkövinkkelistään tasavaltalaisen yhteiskuntamme vanhanaikaiseksi.

– Se ei ole toimiva yhteiskunta, ajatellen yhteiskunnan kaikkia jäseniä. Nykyinen tasavaltainen monipuoluejärjestelmä ei kohtaa kaikkia yhteiskunnan jäseniä tasapuolisesti. Tässäkin asiassa olisi kansanäänestyksen paikka, samaan tyyliin kuin Sveitsissä.

Seppänen on vuoden 1991 jälkeen ollut ehdokkaana kaikissa eduskuntavaaleissa. Ehdokkuuksia on ollut Nukkuvien Puolue NuPu ry:n, Yhteisvastuupuolueen (YVP), Suomen Eläkeläisten Puolueen, Köyhien Asialla-puoleen, Työväenpuolueen, Kristillisdemokraattien (KD) ja Vapauspuolueen nimissä. Nyt hän on ehdolla kansanedustajaksi Itsenäisyyspuolueen (IPU) riveissä.

– Minulle edullisempi ratkaisu on olla ehdokkaana Savo-Karjalan vaalipiirissä. Savoon minulla on kiinteä suhde mm. Leppävirran kautta, tunnettavuuteni on kohtalaisen hyvä lähes kolmen vuosikymmenen ajalta ja olen solminut uusia tuttavuuksia mm. Suomen Nälkäänäkevien yhdistyksen kautta, sanoo Seppänen, joka kirjoittamiensa kirjojen tuoton on lahjoittanut vähäosaisten hyväksi.

– Jaoin ilmaista leipää ympäri Savoa eri paikkakunnilla, muun muassa Pieksämäellä ja kalakukkoja Kuopion torilla. Ja olen jakanut kansanedustajille Ämmänsaaresta hankittua leipää muutaman joulun edellä. Iiro Viinanen oli yhtä hymyä, kun tuli Kokoomuksen leivät hakemaan eduskunnan rappusilta, hän muistelee.

Seppästä kismittää ennen kaikkea saamattomuus päättäjien taholta. Hänen mielestään eduskuntaan pitää valita sellaiset henkilöt, jotka pystyvät puhaltamaan yhteiseen hiileen kaikkien yhteiseksi hyväksi. Silloin yhteiskunta on hyvinvointivaltio.

– Aikanaan oli kaksi viisasta miestä – Urho Kekkonen ja Veikko Vennamo. Jos he olisivat eläneet sovussa, niin heidän mielipiteillään olisi ollut hyvää annettavaa yhteiskunnalle, sanoo Seppänen, jonka mukaan nykyinen hallitus on neljän vuoden aikana saanut aikaan vain medialööppejä.

Politiikan teatteri

Seppänen sanoo olevansa ”suoran toiminnan mies”, jolla on omat kriteerinsä ja sanottavansa yhteiskunnan toimimattomuudesta. Häntä harmittaa ”nukkuvien” suuri määrä vaaleissa ja toisaalta galluppien mukana meneminen äänestyskäyttäytymisessä. Hänen mielestään ihmisillä tulisi perusteellisesti olla kyky vaihtaa puoluekantaa.

– Olisi jo aikoja sitten pitänyt toteuttaa käytäntö, että kaikki menisivät äänestämään. Muutamissa maissa onkin äänestyspakko sakon uhalla. Silloin ei olisi vajetta demokratiassa, kun määrättäisiin sakko ”älyllään oleville henkilöille”, jos he eivät äänestä. Siinä olisi tekemisensarkaa päätöksentekijöille.

Eero Seppänen ei voi hyväksyä nykyistä toimintaa, jota eletään ”politiikan teatterissa”. Se on hänen mielestään aika pitkälle viihteen puolelle menevää teatterihumua.

– Poliitikot osaavat puhua juhlallisesti ja oikeaoppisesti, mutta kapulakielisyys tulisi lailla kieltää. Vielä on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole päivääkään käyneet koulua.

Seppänen on julkaissut parikymmentä teosta. Suurin aikaansaannos on 13,5 kiloa painava, n. 5.000 sivua sisältävä kirja, johon on yhdistettynä hänen kaikki kirjansa samaan pakettiin. Seppänen on selvittänyt kaikki yläkainuulaiset suvut 1550-luvulta lähtien. Eli siitä ajasta asti, kun ns. ”ylijäämäsavolaiset” Savonlinnan ja Mikkelin alueiden pienistä kunnista kuninkaan toimesta komennettiin Kainuun korpiasukkaiksi. Historialliseen matkantekoon Seppänen on perehtynyt sukuselvitysten kautta.

Ryysyranta

Hätkähdän, kun Seppänen tarinatuokiomme aikana sanoo: ”Tässä puhuu Ilmari Kiannon huoripoika. Kukaan ei pitänyt minua sukulaisena Seppästen puolelta”.

Kirjailija, rantaneuvos Eero Seppänen on julkaissut kirjat nimeltään ”Kiannon huoripoika” ja ”Valoton lapsuus”.

– Jäin nuorena orvoksi, olin ”huutolaispoika” ja perusryysyrantalainen Ilmari Kiannon kuvaamasta ”Ryysyrannan Jooseppi”-romaanista. Siellä seikkailevat minun isovanhempani. Minunkin syntymäpaikkani yöelämässä olivat samat eläjät kuin romaanissa – luteita, kirppuja, täitä – kaikkia lajeja löytyi.

– Isovanhempani ja tuleva isäni asuivat kaikkein lähimpänä naapurina Kiantoa Suomussalmen Kianta-järven rannalla. Ilmari Kianto oli turjanlinnalainen ja me karihtaniemeläisiä. Ja mitä tulee Jooseppi-romaanissa kerrottuun Ryysyranta-torppaan, ukkini Kustaa Seppäsen isä, Jaakko Seppänen (s. 1845) perusti torpan vuonna 1870 ja torpan alkuperäinen nimi oli Kauhalan torppa. Tähän valmiiseen torppaan tuli Jooseppi Kyllönen, sanoo Eero Seppänen, jonka mielestä Kiannon ”Ryysyrannan Jooseppi”-kirja käsitteli ryysyrantalaisjuuria omaavia Seppäsiä, hänen isovanhempiaan perin katkeralla tavalla.

– Teksti on kohtuutonta – miten naapureista, luku- ja kirjoitustaidottomista ihmisistä voi kirjoittaa niin hävyttömästi. Jos nykypäivänä kirjoitettaisiin samalla tavalla, kirjoittaja olisi kaltereiden takana.

– Lähes kaikki siihen aikaan ympäri Suomea olivat köyhiä. Mutta varmaan oli joku tarkoitus ja esille nousi hätähuuto köyhyyden puolesta Kainuussa ja Suomussalmella, hän arvioi asiaa.

Teksti ja kuva: Vesa Moilanen

Jätä kommentti